Viisi puuta, jotka tukevat luonnon monimuotoisuutta puutarhassasi
Puut ovat puutarhan komeita jättiläisiä, jotka tarjoavat lempeää varjoa ja suojaa niin meille ihmisille kuin muillekin puutarhassa kulkeville eläimille.
Puutarhoihin hankitaan usein vierasperäisiä puita ja pensaita, koska ne ovat näyttäviä. Sitten toisinaan käy niin, että myöhemmin huomataan, että nämä lajit riistäytyvät käsistä, karkaavat luontoon ja uhkaavat alkuperäisiä lajejamme. Esimerkiksi koristepuina suositut pilvikirsikka ja isotuomipihlaja ovat sellaisia, jotka voivat aiheuttaa ongelmia luontoon päästessään. Näitä ei ole (vielä) määritelty haitallisiksi vieraslajeiksi, mutta kaikkien vieraslajien kohdalla kasvattajan vastuulla on pitää huolta, että kasvi ei karkaa luontoon.
Kaikilla kasvi- ja eläinlajeilla on paikkansa ekosysteemeissämme ja suosimalla kotimaisia, luonnonvaraisia lajeja, voimme tukea monien eri eliölajien elämää, vaikka emme välttämättä edes tuntisi niitä. Tässä esittelen tarkemmin viisi puuta, joista huolehtimalla huolehdit myös sadoista muista lajeista. Tarjoamalla ravintoa ja suojaa hyönteisille tuet myös oman puutarhasi hyvinvointia, sillä vastalahjana saat niiltä pölytyspalveluita, jotka lisäävät puutarhasi satoisuutta ja ne auttavat sinua puutarhasi tuhohyönteisten biologisessa torjunnassa.
Raita (Salix caprea)
Raita kukkii aikaisin keväällä ja on tärkeä mesikasvi kevään ensimmäisille hyönteisille. Kuva: Unsplash
Pajujen sukuun kuuluva raita on huonon puun maineessa ja itsekin olen asiakkaitani varoitellut siitä. Pitäkää silmällä sitä, sillä se lahoaa heti, kun sille kääntää selkänsä. Mutta se ei ole koko totuus. Raita on hyödyllinen puu pihassa, puutarhassa ja metsien laidoilla, eikä sitä kannata mennä syyttä suotta kaatamaan.
On totta, että raita on melko lyhytikäinen puu, mutta se on myös erittäin tärkeä ravintolähde muun muassa kimalaisille, sillä se on kevään ensimmäisten kukkivien kasvien joukossa. Yksikin kukkiva raita on yltäkylläinen ravintola talviuniltaan heräileville nälkäisille hyönteisille.
Raitojen läsnäolo parantaa välillisesti myös lähialueen mustikkasatoa, sillä kimalaiset viihtyvät siellä, missä kasvaa raitaa ja ne myös vastaavat mustikan pölytyksestä. Kimalainen pölyttää myös montaa muuta satokasvia, kuten omenaa, joten myös omenatarhurin kannattaa pitää raidoistaan huolta.
Kuhmukääpä voi olla vaikea huomata, sillä sitä ei erota rungolta, ellei katso tarkasti. Kuva: Emilia Schulman
Raita kuitenkin lähtee helposti lahoamaan ja sitä kannattaa pitää silmällä, jos se kasvaa lähellä rakennuksia. Varsinkin rungonmyötäisesti kasvava kuhmukääpä saa raidan lahoamaan hyvinkin nopeasti ja pahasti laho raita onkin syytä kaataa ennen kuin se kaatuu itse. Terveitä raitoja ei kuitenkaan kannata alkaa syyttä suotta kaatamaan.
Jos pihassasi kasvaa raitoja, saat siis olla onnellinen, sillä raita tuo mukanaan suuren joukon pölyttäjiä. Voit tukea niitä lisää myös suosimalla luonnonvaraisia kasveja muuallakin puutarhassasi sekä jättämällä sinne lahoavaa puuta, joka toimii luonnollisena hyönteishotellina.
Seuraa kuitenkin raitojasi ja jos niissä alkaa näkyä epäilyttäviä jälkiä tai kasvu heikkenee, voit ottaa yhteyttä ammattilaiseen, joka voi antaa arvion puun kunnosta.
Pihlaja (Sorbus aucuparia)
Kotipihlaja on yleisin pihjalalaji Suomessa.
Kuva: Emilia Schulman
Pihlaja tarjoaa asuinpaikkoja hyönteisille ja linnuille ja sen punaiset marjat maistuvat varsinkin linnuille. Ne myös säilyvät hyvin ja niistä riittää ravintoa melko pitkälle syksyyn. Pihlajan tieteellinen nimi Sorbus aucuparia viittaakin lintuihin ja linnut viihtyvätkin pihlajissa hyvin.
Pihlajan lehdet maistuvat hyönteisten ja esimerkiksi perhosten toukille ja se on niille tärkeä ravintokasvi. Myös pihlajan runsaat kukat tarjoavat ravintoa pölyttäjille.
Se, mitä et ehkä ole tullut ajatelleeksi, on se, että pihlaja pihassa voi suojata omenapuita tuholaisilta, sillä esimerkiksi omenaa usein vaivaava pihlajanmarjakoi iskee nimensä mukaisesti mieluummin pihlajaan kuin omenaan.
Pihlaja kestää erittäin hyvin leikkaamista ja sitä kannattaakin harkita esimerkiksi pensasaitakasviksi orapihlajan sijaan. Kukinta on leikattunakin näyttävä ja pihlaja on piikitön, joka tekee sen hoitamisesta helpompaa.
Pihlaja on myös kotoperäinen laji ja on sopeutunut elämään täällä, yhteistyössä paikallisten hyönteisten kanssa, jonka vuoksi sen valitseminen koriste- tai aitakasviksi luo sillan puutarhan ja ympäröivän luonnon välille ja sulauttaa puutarhaa osaksi ympäröiviä ekosysteemejä.
Tammi (Quercus robur)
Kesäpaikkamme komean tammen varjossa on ollut hyvä viettää viimeaikaisia hellekesiä.
Tammi ei ihan joka pihaan mahdu, mutta jos sille on tilaa, se on yksi parhaista puista tukemaan luonnon monimuotoisuutta kotipihassa. Tammella on suomalaisista jalopuista eniten seuralaislajeja: niitä on yli 300, joista reilut 100 ovat riippuvaisia nimenomaan tammesta. Kaikki sen elämänvaiheet ovat tärkeitä toisille eliöille ja myös lahoava tammipuu, kuten pudonneet oksat, tarjoavat tärkeitä elinympäristöjä puutarhasi kannalta hyödyllisille hyönteisille.
Jos pihallasi kasvaa tammi, voit käyttää siitä pudonneita oksia esimerkiksi reunustamaan istutusalueita. Lahoava tammi on loistava elinympäristö hyönteisille, jotka tukevat puutarhasi hyvinvointia.
Tammelle, kuten monelle muullekin puulle on luonnollista, että ne alkavat jossain elämänsä vaiheessa onttoutoa. Tammi on hyvin pitkäikäinen puu ja se voi elää useita satoja vuosia. Onttoutuminen kuitenkin alkaa “jo” parisataavuotiaana. 200-vuotias tammi ei kuitenkaan välttämättä ole edes elämänsä puolivälissä, vaan se voi elää jopa yli 500-vuotiaaksi. Vanhojen tammien ikää on toki tästä syystä hieman vaikea määrittää, sillä ne ovat tässä vaiheessa elämäänsä onttoja.
Ontto puu ei siis läheskään aina ole vaarallinen, vaan onttoutuminen kuuluu puun normaaliin elämänkiertoon. Puiden laho-onkalot ovat tärkeitä elinympäristöjä monille linnuille, hyönteisille ja esimerkiksi lepakoille. Tarhamehiläistenkin alkuperäinen elinympäristö on ollut nimenomaan puiden laho-onkalot.
Kesämökkimme pihaa koristaa upea vanha tammi (yläkuvassa), jonka oksilla olemme useana kesänä seuranneet lehtopöllöpoikueen elämää. Puu on niin suuri, että ilmakuvasta katsottuna se peittää huomattavan osan pihasta. Sen latvuksen alle jää mukavan suojaisa ja varjoisa paikka, jossa varsinkin viimeaikojen kuumina kesinä on ollut mukavaa viettää aikaa, vaikka auringossa olisikin pakahduttavan kuuma. Puun alla kuumuutta ei huomaa. Tämä jättiläinen on kuitenkin vielä nuori, todennäköisesti noin 100-150 -vuotias.
Tammi ei mahdu pieneen pihaan. Toki leikkaamalla tammen saa pidettyä kapeana ja sitä käytetäänkin kaupunkipuuna talojen seinustoilla, mutta parhaiten tammi pääsee edukseen siellä, missä sillä on runsaasti tilaa levittäytyä. Tammen latvus voi kasvaa halkaisijaltaan kevyesti 15-metriseksi. Jos siis istutat pihaasi tammen, jätä sen ympärille tilaa ainakin 7-8 metriä suuntaansa.
Jos sinulla on tilaa tammelle, saat siitä upean ja pitkäikäisen pihapuun, josta riittää iloa vielä jälkipolvillekin.
Haapa (Populus Tremula)
Haavan runko on vihertävä, sillä se sisältää yhteyttävää solukkoa. Haapa siis yhteyttää lehtien lisäksi myös rungollaan. Kuva: Juhani Latoniemi / Kurun Luontokuva
Poppelien sukuun kuuluva haapa on hyvin tavallinen näky suomalaisessa luonnossa, eikä sitä välttämättä osata pitää arvossaan. Sen vaikutus muuhun luontoon onkin opittu tuntemaan vasta viime vuosina kunnolla ja on tunnistettu, että kyseessä on erittäin merkittävä laji, niinsanottu ekosysteemin avainlaji. Tämä tarkoittaa sitä, että se on tärkeä puu poikkeuksellisen suurelle määrälle muita lajeja.
Haavalla elääkin jopa yli tuhat erilaista seuralaislajia, joista parisensataa kaipaa elinympäristökseen juuri haapaa. Haavalla elävistä lajeista uhanalaisia on noin viisikymmentä. Sen seurassa elää hyönteisten lisäksi valtava kirjo jäkäliä, sammalia ja sieniä.
Haapaa saatetaan pitää raidan tapaan arvottomana roskapuuna, joka kelpaa lähinnä tulitikkujen ja saunan lauteiden materiaaliksi. Pihoissa siitä saatetaan helposti yrittää hankkiutua eroon. Tätä en kuitenkaan voi suositella, sillä haapa kostaa kaatoyritykset työntämällä pihan täyteen juurivesoja. Haavan juuristo onkin erittäin laaja ja voi ylettyä kymmeniä metrejä joka suuntaan. Onkin usein syytä olettaa, että saman alueen haavat ovat itseasiassa geneettisesti yhtä ja samaa yksilöä.
Haapa on pitkäikäinen puu. Tammen tavoin sekin onttoutuu vanhaksi eläessään, mutta pehmeänä puuna se monien kolopesijöiden suosiossa. Pehmeään puuainekseen on helppoa kaivertaa oma pesäkolonsa ja näissä viihtyvätkin niin tikat kuin liito-oravatkin.
Haavalla on myös erikoinen piirre, joka on hyödyksi monille muille puutarhan kasveille. Haavan runkoa pitkin valuva sadevesi on emäksistä, mikä tasapainottaa maaperän pH:ta. Maaperän pH muuttuu kasvien oman toiminnan vuoksi vähitellen happamammaksi ja toiset kasvit, kuten havupuut, happamoittavat maaperää vielä enemmän kuin toiset. Tämä happamoituminen on syy, miksi puutarhoja kalkitaan. Haapa tekee tätä samaa tasapainottamista siellä, missä se kasvaa.
Haapa on tärkeä puu myös kuolemansa jälkeen ja lajikirjo lahoavallakin haavalla on runsas. Haapaa pidetäänkin niinsanottuna sateenvarjolajina, jonka suojeleminen auttaa suojelemaan satoja muitakin lajeja. Tämä tekeekin monien uhanalaisten lajien suojelusta siinä määrin helppoa, että niitä ei tarvitse tuntea. Riittää, että tuntee haavan ja antaa sen kasvaa.
Saarni (Fraxinus excelsior)
Saarnen lehti muistuttaa jättikokoista pihlajan lehteä.
Kuva: Emilia Schulman
Saarni on herkkä jalopuu, joka sietää huonosti kylmää. Uusimmassa uhanalaisuusluokituksessa se on luokiteltu silmälläpidettäväksi. Tämä tarkoittaa sitä, että se ei ole vielä uhanalainen, mutta saattaa ajan myötä sellaiseksi muuttua, jonka vuoksi lajia ja sen esiintymiä pidetään silmällä ja niihin kiinnitetään erityistä huomiota.
Saarnea uhkaa tällä hetkellä saarnensurma -sienitauti, joka tappaa saarnia kiihtyvällä tahdilla. Osa saarnista on kuitenkin taudille vastustuskykyisiä. Nämä yksilöt ovat tärkeitä lajin säilymisen kannalta ja niitä ei pidä mennä kaatamaan.
Saarni toki on muutenkin niin upea puu, että sitä ei kannata muutenkaan kaataa. Herkkänä puuna se myös viestii siitä, että siellä, missä se viihtyy, on suotuisa pienilmasto ja maa pysyy talvenkin yli jokseenkin lämpimänä, sillä saarnen juuret alkavat kärsiä vahingoista jo +5°C asteessa.
Saarnella on omat seuralaislajinsa, jotka ovat vaarassa kadota, jos saarnet katoavat. Siksi saarnia kannattaa tukea siellä, missä ne kasvavat.
