Lumotarhuriksi opiskelemassa
Olen tässä tämän talven aikana suorittanut lumotarhurin tutkinnonosaa AhlmanEdussa, jossa suoritin myös puutarhurin opintoni. “Lumo” tulee sanoista luonnon monimuotoisuus ja kurssilla opiskelemme luonnon monimuotoisuutta tukevaa puutarhanhoitoa, jossa huomioidaan se, että puutarha on elinympäristö myös monelle muulle kuin ihmiselle.
Tämä tukee hyvin vahvasti sitä viestiä, mitä olen tässä jo MIllefolian toiminnan aikana monessa paikkaa puhunut: Puutarha ei ole ympäristöstä erillinen saari, vaan osa sitä.
Ympäristöteemat ja kestävä kehitys ovat olleet tärkeitä asioita minulle aina ja myös yksi niistä erittäin olennaisista kivijaloista, joille Millefoliaa lähdin alun perin rakentamaan. Siksi tuntuikin siltä, että olisi täysin pähkähullua olla hakematta koulutukseen, kun kuulin, että siihen voi nyt hakea vaikka puutarhuriopinnot ovat jo takanapäin.
Talvi on loistavaa aikaa oman osaamisen kehittämiseen ja voi hyvin olla, että tulen käyttämään tulevinakin talvina aikaa opintojen ääressä, sillä tällaisia yksittäisiä tutkinnon osia löytyy niin Ahlmanilta kuin muistakin puutarha-alan oppilaitoksista muitakin, joita voisin hyvin käydä.
Opintopäiväkirja 2.12.
Takaisin Ahlmanille, uusi alku! Olen suunnattoman innoissani ja tämä tuntuu suunnalta, mihin kannattaa mennä. Tai oikeammin: suunnalta johon olisi silkkaa hulluutta olla menemättä, sillä nimenomaan luontoarvot, monimuotoisuus, kestävyys ja ekologisuus ovat niitä kivijalkoja, joille olen tätä yritystäni rakentanut alusta alkaen ja pyrkinyt kyseenalaistamaan niitä kestämättömiä käytäntöjä, joita puutarha-alalla on. Monokulttuurinurmikkoaavikoita, tarpeetonta muovia ja upeista suoekosysteemeistämme ryövättyä turvetta.
—
Mikä sääli käydä näitä opintoja talvella, kun ei pääse heti testaamaan kaikkea uutta oppimaansa. Toisaalta samaan aikaan mikä ilo opiskella tätä talvella, niin pysyy mieli virkeänä puutarhaa ajatellessa, vaikka ulkona sataa lunta ja sisällä kotonakin on vaivaiset 15 astetta lämmintä ja sormia palelee kirjoittaessa.
Talvi on itseasiassa erittäin hyvää aikaa itsensä kehittämiseen. Sitä voi olla näennäisesti lepotilassa, kun puutarhakin nukkuu, mutta pinnan alla tapahtuu paljon, eikä vielä voi ihan arvata, mitä keväällä maan alta nousee.
Ekologian ytimessä
Olen moneen otteeseen maininnut haluavani hoitaa puutarhoja ekologisesti kestävällä tavalla. Nyt opintojen myötä on kuitenkin avautunut oikeasti kunnolla, mitä se oikeastaan tarkoittaa. Ekologisuus on helppo sana, jota voi viljellä puheessaan, mutta sen voi tulkita hirvittävän monella tavalla.
Wikipediassa ekologia määritellään seuraavasti:
Ekologia (kreik. oikos = koti, talous, logos = oppi) on biologian monitieteinen haara, jossa tarkastellaan eliöiden ja eliölajien vuorovaikutusta toistensa sekä niitä ympäröivän elottoman ympäristön kanssa. Vuorovaikutus ilmenee eliölajien levinneisyytenä, runsaussuhteina ja niiden muutoksina sekä evoluutiona. Elinympäristö muodostuu elottomista tekijöistä, kuten energiasta, ilmastosta ja geologisista tekijöistä sekä elollisista tekijöistä, joita ovat muut saman elinympäristön jakavat eliöt. Tutkimuksen kohteena voi olla yksilö, laji, populaatio, eliöyhteisö, ekosysteemi ja biomi.
Ekologian tutkimusta tarvitaan muun muassa luonnonsuojelussa, luonnonvarojen hallinnassa ja kaupunkisuunnittelussa. Ekologia auttaa ymmärtämään, miten luonto ympärillämme toimii.
Ekologialla siis oikeastaan tarkoitetaan isompien kokonaisuuksien toimimista ja erilaisten eliöiden vuorovaikutussuhteita toisiinsa. Ja kun puhutaan puutarhoista ja niiden hoitamisesta, on syytä muistaa että ihminen on yksi eliölaji muiden joukossa ja meidän pihamme ja puutarhamme ovat yksi elinympäristö muiden joukossa. Meidän toimillamme on paljon vaikutusta elinympäristöihin ja muihin eläin- ja kasvilajeihin. Huomattavan suurella ajattelukapasiteetilla varustettuna eläimenä meillä on kuitenkin mahdollisuus ottaa huomioon se, miten meidän toimintamme vaikuttaa muihin eliöihin.
Luonnossa eliöillä on monimutkaisia vuorovaikutussuhteita, joita emme välttämättä aina ymmärrä kunnolla. Kuva: Emilia Schulman
Mallia luonnosta
Luonnon ekosysteemit ovat kehittyneet pitkän ajan saatossa sellaisiksi kuin ovat, sillä erilaiset kasvi- ja eläinlajit vaikuttavat toinen toisiinsa monimutkaisten ja monitahoisten vuorovaikutuskeinojen kautta. Niillä on ollut kaikki maailman aika käytettävissä kehittyäkseen juuri sellaisiksi, useiden lajien muodostamiksi elinympäristöiksi, jotka toimivat täydellisesti juuri sillä alueella, missä ne ovat.
Lupiini on kaunis, mutta aiheuttaa ongelmia suomalaisissa ekosysteemeissä. Kuva: Emilia Schulman
Meillä taas ei aina ole sitä kaikkea ymmärrystä siitä, miten eri lajit vaikuttavat toisiinsa, jonka vuoksi ihmisen historiassa ollaan tehty tyhmiä päätöksiä. On tuotu maahan lajeja, jotka kilpailevatkin vähän liiaksi paikallisten eliöiden kanssa. Lupiini jyrää tienpientareiden niittykasvillisuuden, täplärapu vie jokirapujen naiset ja amerikanmajava valtaa euroopanmajavien asuinalueet. Kaikki nämä vahingot on huomattu vasta jälkikäteen. Oho. Ei mennyt ihan niin kuin olisi haluttu.
Yksittäisen lajin sijaan pitäisi ajatella kokonaisuutta ja ekosysteemejä niin maan pinnalla kuin sen allakin. Palataksemme puutarhaan, voimme huomata, että luonnossa kasvit kasvavat täydellisesti ilman ihmisen apua. Metsänlaidan villivadelmat tuottavat valtavaa satoa ilman, että kukaan lannoittaa tai hoitaa niitä.
Miten luonnon kasveilla riittää ravinteet, mutta puutarhassa ei? Tähän aiheeseen tulen sukeltamaan tarkemmin myöhemmin, sillä olen työstänyt tässä pidempää blogitekstiä lannoittamisen saloista, mutta sen aika on vähän keväämmällä. Lyhyesti sanottuna: Se, mitä puutarhan kasveilta yleensä puuttuu, ei ole ravinteet, vaan maaperämikrobit. Luonnossa maaperä voi ihan eri tavalla hyvin, jonka vuoksi ravinteet ovat kasvien saatavilla.
Onneksi voimme jäljitellä luontoa myös hoidetussa ympäristössä ja ottaa mallia sen toimivista systeemeistä. Kun hoidamme omaa puutarhaamme luontoa matkien, saamme aikaan tasapainoisen ja useiden eliöiden hyvinvointia tukevan elinympäristön, emme pelkkää nättiä puutarhaa.
Mitä siellä koulussa tehdään?
Koulun vuoksi olen saanut hyvän syyn lukea monia hyviä kirjoja.
Aloitin opinnot joulukuussa 2024. Koulussa käyn noin kerran kuussa muutaman päivän ajan ja siinä välissä opiskellaan itsenäisesti sekä toisinaan etätoteutuksella esimerkiksi Teams-luennoilla.
Opetukseen kuuluu paljon eri alojen asiantuntijoiden luentoja ja olemmekin päässeet kuulemaan niin Tampereen kaupungilla kuin esimerkiksi Pro Agrialla työskenteleviä asiantuntijoita sekä useiden eri yritysten edustajia, jotka tekevät asioita luonnon monimuotoisuuden kannalta paremmalla tavalla.
Opiskelu on tarjonnut tähän mennessä paljon uusia oivalluksia ja tietoa, jota tuskin maltan odottaa päästä tuomaan käytäntöön. Opinnot tulevat sisältämään näytön, jonka toteuttamisesta minulla on jo useita erilaisia innostavia ideoita, jotka kaikki liittyvät siihen, miten saan levitettyä tietoa ja osaamista kestävämmästä puutarhojen hoidosta tavallisiin pihoihin ja tavallisille pihanomistajille.
Näitä oivalluksia ja tietoa tulen jakamaan täällä blogissa sekä Millefolian somessa jatkossa kasvavissa määrin, mutta mitä todennäköisimmin luvassa on myös live-tilaisuuksia, missä päästään kasvotusten juttelemaan ja kyselemään näistä aiheista.
