Mikä siinä turpeessa mättää?
Turpeettomuus on yksi suurimpia kivijalkoja, joiden päälle lähdin rakentamaan Millefoliaa. Viimeaikaisten tapahtumien valossa koen, että asiasta on puhuttava vain lisää, sillä vaikka Elokapinan viesti onkin oikea, voivat heidän radikaalit keinonsa viedä viestin osalta porukasta lujaa ohi, kun keskitytään liikaa maaliin ja liian vähän varsinaiseen viestiin. Viesti luontotuhosta pahimmillaan valuu pesuveden mukana viemäriin. Luonnon puolesta puhuvat aktivistit nähdään sottaavina huligaaneina ja tämän toiminnan aiheuttama viha sumentaa silmät sille todelliselle viestille: meillä ei ole varaa tuhota meidän soita.
Turve on puutarha-alan lempilapsi.
Turvetta käytetään kasvihuonetuotannossa erittäin paljon. Kuva: Emilia Schulman
Turpeen käyttö puutarha-alalla on iso juttu. Kasvihuonetuotannossa turve on kirkkaasti yleisin kasvualustamateriaali ja sen korvaamista muilla vaihtoehdoilla on pidetty hankalana, epävarmana ja kalliina. Turve on naurettavan halpaa, osittain siksi, että turvetuotantoa tuetaan suurella rahalla ja vaihtoehtoisten kasvualustamateriaalien tuotantoa ja kehitystä ei.
Turve toimii kasvihuoneilla hyvin, sillä se pidättää kosteutta hyvin, joka on tarpeen kasvien tehokasvatuksessa, sillä kasvihuoneissa kaiken pitää tapahtua tehokkaasti ja kierron olla nopea. Kasvihuoneissa kasvien kasvuolosuhteet on optimoitu äärimmilleen. Valaistus ja lämmitys ovat tehokkaita, jolloin kasvit kuluttavat paljon ja kasvavat nopeasti. Silloin veden pidätyskyky on tärkeä ominaisuus kasvualustassa, sillä jos se kuivuisi liian nopeaan, kasveja olisi kasteltava jatkuvasti.
Samasta syystä tämä kasvihuoneilla käytettävä kasvualusta ei toimi hyvin enää siinä vaiheessa, kun kasvi siirtyy kotiolosuhteisiin, sillä valoa ja lämpöä on paljon vähemmän, kasvien kasvu hidastuu ja niiden veden kulutus vähenee. Tällöin on hyvä, että kasvualusta kuivuu tehokkaammin kasteluiden välillä, sillä liian hyvin vettä pidättävässä kasvualustassa vesi jää seisomaan ja juuret eivät saa happea, jota ne tarvitsevat kasvuunsa. Jos juuri ei kasva, se kuolee. Siksi kotona käytetään ihan toisenlaisia kasvualustoja, joista lisää myöhemmin. Tutustutaan ensin turpeeseen.
Turve ei siis toimi sisäkasveilla, mutta se ei ole sen ainoa ongelma. Huonon mullan vuoksi ei kukaan lähtisi mellakoimaan Eduskuntatalolle.
Mitä turve on?
Turve on suolla erittäin hitaasti maatunutta kasvimateriaalia. Kuva: Emilia Schulman
Jotta ongelman ytimeen päästään käsiksi, pitää ensin tietää, mitä turve on. Kävin ystäväni kanssa aiheesta erinomaista keskustelua, joka valaisi minulle sitä, että kaikille tämä asia ei välttämättä ole lainkaan selvää.
Turve on suolla erittäin hitaasti hajonnutta ja maatunutta sammalta ja muita suokasveja - suurimmaksi osaksi rahkasammalta. Rahkasammal on kasvi, jolla ei ole selkeää vartta, lehtiä tai juurta, eli se on niinsanottu sekovartinen kasvi. Se kasvaa toisesta päästään ja hajoaa toisesta päästään.
Mikä sitten tästä prosessista tekee niin hitaan, että on ihan oikeutettua sanoa, että turve on fossiilista? Oletko kuullut suoruumiista? Suohon uponneet vainajat ovat säilyneet yhtä hyvin kuin balsamoidut vainajat - ellei jopa paremmin. Kasvonpiirteet ovat täysin tunnistettavissa ja vaatteet ovat kokonaisia, vaikka ruumis olisi ollut suossa vuosisatoja - ellei tuhansia. Tämä johtuu siitä, että suon maaperä on erittäin hapanta ja usein lähes hapetonta. Tällaisissa olosuhteissa kaikki hajoaminen tapahtuu erittäin hitaasti. Myös se sammalen hajoaminen turpeeksi. Mitä kylmemmissä olosuhteissa ollaan, sen hitaampaa hajoaminen on. Eli esimerkiksi Suomessa sammal hajoaa turpeeksi paljon hitaammin kuin eteläisemmässä Euroopassa.
Suomi on soistaan tunnettu ja suoalueita onkin maassamme paljon. Liekö sattumaa, että maamme nimikin on Suo-mi. Niinpä on kai helppoa kuvitella, että soita riittäisi loputtomiin ja turvetta voisi nostaa mielin määrin.
Maamme pinta-alasta suota on noin kolmannes. Tämä tekee Suomesta yhden maailman soisimmista maista. Noin 55% soistamme on joko ojitettu tai turpeenottokäytössä. Suot on jaettu kasvillisuuden perusteella noin 50 erilaiseen suoluontotyyppiin. Näistä yli puolet on uhanalaisia, eli eivät ole pelkästään elinympäristö uhanalaisille lajeille, vaan koko elinalue on uhanalainen. Kaiken kaikkiaan suomalaiset suot ovat koti yli kahdellesadalle uhanalaiselle lajille.
(Aiheesta lisää: ymparisto.fi, suomenluonto.fi)
Suot ovat erittäin herkkiä ekosysteemejä, joilla elää paljon vaarantuneita lajeja. Suurin osa näistä on kasveja, mutta jostain syystä kasvit harvoin nousevat pääosaan, kun puhutaan luonnonsuojelusta. On helppoa välittää liito-otavasta, mutta mitä väliä on jollain pikkuruisilla suokasveilla?
Kuten turpeen muodostuminenkin, kaikki muutkin tapahtuu soilla hitaasti. Pienikokoiset suokasvit kasvavat hitaasti, sillä suon maaperä on erittäin vähäravinteista ja lähes hapetonta. Kasvit ovat kehittäneet ihmeellisiä keinoja tällaisissa ääriolosuhteissa selviämiseen. Yksi niistä on se, että kasvit ovat kääntäneet ravintoketjua toiseen suuntaan ja muuttuneet saaliista aktiivisiksi saalistajiksi.
Pyöreälehtikihokki, Drosera rotundifolia. Kuva: Emilia Schulman
Lihansyöjäkasvit ovat kehittyneet soilla ja niiden on ollut sopeuduttava siihen, että ravinteita ei saa perinteiseen tapaan juurilla maaperästä, sillä siellä niitä ei ole ja hankalan maaston vuoksi lihansyöjäkasvien juuristo jää heikoksi. Ravinteet on otettava ilmasta hyönteisten muodossa, sillä hyönteisissä on kasveille elintärkeitä ravinteita ja niitä taas on soilla erittäin paljon.
Suomessa kasvaa lihansyöjäkasveja kolmessa kasvisuvussa: kihokkeja, yökönlehtiä sekä vesiherneitä. Kaikenkaikkiaan kymmenen lajia. Nämä ovat riippuvaisia suoympäristöstä, sillä ne ovat sopeutuneet kasvamaan juuri siellä. Jos suot tuhotaan, nämä kasvitkin tuhoutuvat, sillä toisin kuin eläimet, kasvit eivät voi paeta. Lihansyöjäkasvien lisäksi soilla on toki pitkä liuta monia muitakin vaarantuneita lajeja, jotka eivät voi elää muualla kuin suolla. Muun muassa maamme vähäisistä kämmeköistä eli orkideoista moni kasvaa nimenomaan suolla.
Suolla voi kestää jopa 6000-8000 vuotta palautua ennalleen turpeenoton jälkeen. Soiden ojittaminen ja turpeenotto on aiheuttanut merkittävää ympäristötuhoa, jonka korjaaminen on hidasta. Turvetuotanto tuhoaa jo valmiiksi ahtaalle joutuneita soiden elinympäristöjä, eikä sen käyttö ole välttämätöntä missään. Se, miten suurella innolla vaihtoehtoja kehitetään ja systeemiä muutetaan, on kiinni siitä, miten tärkeänä näitä asioita pidetään ja siksi näistä on tärkeää pitää ääntä.
Oma aseeni turpeen vastaisessa taistelussa on tiedonvälitys ja toivon, että näillä kirjoituksillani pystyisin aiheuttamaan muutosta, jossa turpeen halpa hinta kukkarossa alkaisi olemaan vähemmän tärkeä tekijä ostopäätöksissä ja näkisimme sen erittäin kalliin hinnan herkälle suoluonnollemme.
Turvetta on kaikkialla!
Keskityn tässä nyt puhumaan turpeesta kotipuutarhurien käytössä, sillä sieltä on helpointa aloittaa muutos ja se on jotain, mihin jokainen voi itse omalla toiminnallaan vaikuttaa. Isojen pyörien kääntyminen on omanlaisensa prosessi, vaikka toki soisin senkin tapahtuvan mahdollisimman pian.
Turvetta käytetään siis kasvihuoneilla, mutta se on myös yleisin ainesosa kuluttajille myytävissä multaseoksissa. Pussin päällä voi lukea melkein mitä tahansa, mutta pussin sisällä on aina turvetta, ellei toisin mainita. Kun seuraavan kerran menet multaostoksille, tarkista ennen ostopäätöstä, mitä se “multa” sisältää. Tarkistin tähän jo valmiiksi muutamia multatuotteita, joista osaa markkinoidaan luonnonmukaisuudella, ympäristöystävällisyydellä, kiertotaloudella ja muulla hienolla, mutta sisältö on sitä yhtä ja samaa: turvetta ja hiekkaa.
Cello Kesäkukkamulta: Eri maatumisasteen turpeet, hieno ja karkea hieta sekä hiekka.
Kekkilä Perenna- ja ruusumulta: erilaiset turvelaadut, maadutettu puunkuorimurska, luomukomposti (turve, puunkuori ja lanta), hiekka, savinen hieta
Kekkilä Välimerenmulta: Eri maatumisasteiset turpeet, kasvusammal, savi, hiekka, karkea ja hieno hieta.
Kekkilä Kylvö- ja taimimulta: Eri maatumisasteiset turpeet, hiekka, karkea ja hieno hieta. Lisätyt aineet: 6,0 kg/m3 Mg-pitoinen kalkkikivijauhe, 1 kg/m3 Kekkilän StartGrow™ (NPK 15-10-16 + hivenravinteet), Kekkilä Juurivoima™ humusyhdiste
Kekkilä Luonnonmukainen puutarhamulta: Turve, savinen hiekka, luomukomposti (turve, puunkuori ja lanta/kompostilaitoksen hyväksyntänumero FIC 020-00494/2006 NA) Lisätyt aineet: 9 kg/m3 Mg-pitoinen kalkkikivijauhe (hieno laatu), Mg 5 % sekä 4 kg/m3 Luonnonmukainen puutarhalannoite NPK 5-1-5
Biolan Istutusmulta: Turve, komposti (sisältää: puunkuorirouhe, broilerinlanta, turve), hiekka, pyrolyysihiili (sisältää: puuaines), magnesiumpitoinen kalkkikivijauhe (CAS-nro 1317-65-3), mykorritsaCMC 7 Glomus intraradices > 40 kpl/l
Biolan Yrttimulta: Komposti (sisältää: puunkuorirouhe, broilerinlanta, sammal), turve, sammal, pyrolyysihiili (sisältää: puuaines), magnesiumpitoinen kalkkikivijauhe (CAS-nro 1317-65-3)
Biolan Puutarhan Musta Multa: Turve, komposti (sisältää: hevosenlanta, turve, broilerinlanta, puunkuorirouhe)
Green care Luomu kukkamulta sisäkasveille: Erilaiset turvelaadut, luonnonkompostiseos (kanankakka, turve,
puunkuori, FIC020-04651/2006NA), hiekka
Kalkitusaine Magnesiumpitoinen kalkkikivijauhe (5 kg/m3)Green Care kahvimulta (“perinteisellä isoäidin reseptillä valmistettu ravinteikas puutarhamulta kaikille pihan kasveille.”): turve, erilliskerätty biojäte, hiekka, magnesiumpitoinen kalkkikivijauhe, orgaaninen NPK-lannoite
Pirkka Kaffe (Suomalainen kiertotalousinnovaatio): turveseos, maanparannuskomposti (kompostoitu kahvinporo, hamppukuitu, härkäpavun kuori, FICO20-04651/2006NA), hiekka.
Turvetta on siis kaikkialla. Isoäidin resepteissä, kiertotalousinnovaatioissa, luomumullassa, välimeren mullassa, istutusmullassa, erikoismullassa, kaikkialla. Perussääntönä voi pitää, että ellei pussin kyljessä erikseen lue kissan kokoisilla kirjaimilla TURPEETON, niin tuotteessa on turvetta.
Vaihtoehtoja on, mutta kehitys on kesken.
Turpeettomuus on niin iso myyntivaltti, että se painetaan myyntipakkauksiin isolla. Kuva: Emilia Schulman
Onneksi kuitenkin viime vuosina turpeettomien tuotteiden määrä markkinoilla on lisääntynyt. Sekä Kekkilä että Biolan valmistavat multaseoksia puutarha- ja huonekasvien käyttöön ilman turvetta. Täysin ongelmattomia nämäkään eivät toki ole, sillä nämä sisältävät sammalta, jonka keruu ei sekään ole aina niin vihreää touhua. Sammalkerrosta on toistuvasti kuorittu syvemmältä kuin mihin on saatu luvat, mutta vissiin on helpompaa saada anteeksi kuin lupa.
Joka tapauksessa tämä on askel eteenpäin. Turpeettomuus nousee vähitellen ja jostain sen on aloitettava.
Huonekasviharrastajien keskuudessa erilaiset turpeettomat kasvualustat nostavat päätään. Kasveja kasvatetaan kevytsorassa, savirouheessa, perliitissä, kookoskuidussa ja ponissa. Kun kasvualusta on mullaton, se on myös turpeeton. Karkeampien kasvualustamateriaalien hyvä puoli on se, että ne ovat kierrätettäviä, eli ne voi pestä ja käyttää uudelleen.
Huono puoli on se, että epäorgaanisen kasvualustan kanssa on käytettävä epäorgaanisia mineraalilannoitteita ja kasveja on lannoitettava jatkuvasti, sillä nämä kasvualustat eivät sisällä itsessään mitään ravinteita. Epäorgaanisia lannoitteita valmistetaan louhimalla mineraaleja maaperästä sekä prosessoimalla nämä kemiantehtaissa lannoitteiksi. Tämä kuluttaa erittäin paljon energiaa ja muita luonnonvaroja sekä aiheuttaa isoja päästöjä.
Ongelmallinen kookoskuitu
Kookoskuitu on kasvattanut suosiotaan kasvualustamateriaalina viime vuosina. Kuva: Emilia Schulman
Kookoskuitu on myös lupaava turpeeton kasvualustamateriaali, joka on ominaisuuksiltaan hyvin lähellä turvetta. Se pidättää kosteutta samaan tapaan kuin turve ja se soveltuu hyvin kasvihuoneviljelyyn. Sillä onkin alettu korvaamaan turvetta ja esimerkiksi huonekasveja kaupoissa katsellessa huomaa, että yhä useammista ruukuista löytyykin turpeen sijaan kuituisempaa tavaraa: kookosta.
Kookospalmujen viljely ei ole ongelmatonta hommaa.
Kuva: Unsplash
Kookoskuituhan on kookospähkinöiden tuotannon sivutuote, joka muuten menisi hukkaan, eikös? No ei ihan. Nykyisin kookoskuitu on jo tuote itsessään sen koko ajan lisääntyvän kysynnän vuoksi ja palmuja on viljeltävä jatkuvasti enemmän. Moni on tietoinen öljypalmun tuotannon ongelmista, eivätkä kookospalmun ongelmat ole kauheasti pienempiä, valitettavasti.
Kookospalmu on sopeutumut sietämään suolaista vettä paljon paremmin kuin moni muu kasvi joille suola on myrkyllistä ja tappaa ne hetkessä. (Siksi esimerkiksi katupuiksi istutetaan nimenomaan lehmusta, sillä sen kyky sietää tiesuolaa on paljon muita puita parempi.) Kookospalmu kuljettaa haitallisen suolan uloimpiin kuitukerroksiinsa, jossa se ei haittaa kasvia. Kuitu on siis suolaista, kun se otetaan talteen. Ja koska suola on muille kasveille haitallista, se pitää pestä pois kuidusta. Pesuun ei tietenkään voi käyttää merivettä, vaan se on pestävä makealla vedellä.
Kookospalmujen suurimpia tuottajamaita ovat Indonesia, Filippiinit ja Intia. Näillä alueilla kookospalmujen tuotannon tieltä raivataan monia paikallisesti vaarantuneita elinympäristöjä, kuten mangrovesuota. (Kappas, taas ollaan soiden tuhoamisen äärellä, mutta ei kai sillä ole väliä, kun se ei tapahdu täällä meillä?) Näillä alueilla makean veden saanti ei ole itsestäänselvyys ja siitä on monilla alueilla pulaa. Yksi suuri makean veden käyttökohde on maanviljely ja esimerkiksi se kookoskuidun peseminen puhtaaksi suolasta. Ilmastonmuutoksen edetessä vesipula tulee ainoastaan pahenemaan.
Yksi vaihtoehto olisi varmasti tuoda käsittelemätöntä raakakookoskuitua sellaisenaan Suomeen ja pestä se täällä, sillä meillä ei ole pulaa makeasta vedestä. Tätä vaan ei käsittääkseni tehdä vielä missään.
Mitäs ne hyvät vaihtoehdot sitten on?
Kehitys turpeettomien kasvualustojen suhteen on vielä kesken, mutta koska esimerkiksi Britanniassa ollaan kieltämässä turvetta jo kovalla vauhdilla, on paine uusien kasvualustamateriaalien kehittämiseen suuri ja ennustan, että tulevien vuosien aikana tässä aiheessa nähdään paljon uusia innovaatioita.
Itse käytän niin asiakastöissä kuin omien kasvienikin kasvualustoihin etupäässä Biolanin turpeettomia multia, joihin sekoitan tarpeen mukaan esimerkiksi kevytsoraa, kaarnaa, biohiiltä ja sammata saadakseni aikaan erilaisia ominaisuuksia.
Ulkohommissa käytän Biolanin turpeetonta puutarhamultaa, joka on itseasiassa hinnaltaankin jokseenkin samaa luokkaa kuin turvetta sisältävät mullat, noin vitosen / säkki.
Myös Kekkilällä on hyvä Kestävä+ -sarja, johon kuuluu turpeetonta multaa sekä kiertotalousperiaatteilla valmistettuja lannoitteita. Kekkilä kuitenkin on tämän viimeaikaisen turvekeskustelun keskiössä levan turveyhtiö Neovan tytäryhtiö, joten en itse koe, että ihan puhtain sydämin voin käyttää Kekkilän multaa ja puhua turpeettomuuden puolesta, jos rahani kuitenkin menevät turvetuotannon edistämiseen.
Minulla on kotona runsaasti kasveja niin kotona sisällä kuin puutarhassakin ja ruukunvaihtojen yhteydessä ja viljelykauden päätteeksi syksyisin käytettyä multaa tulee paljon. Tämänkin voi ottaa bokashi-kompostoinnin kautta uudelleen kiertoon.
Bokashi on japanilainen kompostointimenetelmä, jossa biojätteet hapatetaan ensin maitohappobakteerien avulla, vähän kuin tekisi hapankaalia biojätteestä, ja tämä hapatettu massa sekoitetaan lopuksi käytetyn mullan kanssa “multatehtaaseen”, jossa se jälkikompostoidaan uudeksi, ravinteikkaaksi mullaksi. Tätä multaa käytän sitten puutarhakasveille ja uuden mullan tarve on saatu siellä minimiin.
Bokashimultaa voi käyttää huonekasveillekin ja se on erinomaista tavaraa siihen. Sen hienoinen ongelma on sama, mikä on kaiken eloperäisen kasvualustan sekä esimerkiksi orgaanisten lannoitteiden kanssa. Ne houkuttelevat harsosääskiä ja tarjoavat niille ihanteellisen elinympäristön. Harsosääsket ovat huonekasviharrastuksen ikävä lieveilmiö. Ne ovat sinänsä isoille kasveille haitattomia, mutta voivat nakertaa pistokkaiden ja siementaimien herkkiä juuria.
Harsosääskistä pääsee keltaisilla liima-ansoilla ja isosukkulamadoilla eroon, joten ne eivät oikeasti ole iso ongelma. Ja isosukkulamadot auttavat muuten ennaltaehkäisemään myös ripsiäisiä!
Turpeettomia kasvualustoja tuottaa myös saksalainen Neudorff, jolla on valikoimissaan muutama lupaavan oloinen turpeeton multaseos, joiden tuotesisältöä ei valitettavasti nettisivuilla avata enempää. Näistä itselläni ei ole kokemusta, mutta olisi kiva kuulla, jos jollakulla muulla on.
Sitten on suosikkini tässä lajissa: pieni kotimainen yritys nimeltä Kiteen mato ja multa. He tekevät tämän homman parhaalla mahdollisella tavalla ja tuottavat ilmavaa, hyvää kasvualustaa, jonka ainesosina on matokompostissa tuotettu multa sekä rehevöityneistä järvistä kerätty, kuivattu järviruoko, joka tuo multaan rouhean ja ilmavan rakenteen. Eli toisin sanoen tässä on kaikki mahdollinen kohdallaan. Tämän ainoa ongelma on sen erittäin heikko saatavuus, mutta pyrin tekemään voitavani sen saatavuuden parantamiseksi.
