Pohjois-Amerikan piiskut riesana suomalaisessa luonnossa
Kanadanpiisku on edelleen yleinen puutarhakasvi, vaikka se on ollut jo viisi vuotta laiton.
Ihana pörriäiskasvi! Kimalaiset rakastavat sitä! Niin ihanaa, kun se kukkii loppukesästä! En ole huomannut, että se leviäisi vaikka se on ollut 20 vuotta tuossa.
Kansalliselle sekä EU:n laajuiselle haitallisten vieraslajien lsitalle lisätään jatkuvasti uusia kasveja ja puutarhan omistaja saattaa joutua ihan pyörälle päästään, että mitä nyt saa kasvattaa ja mitä ei ja miksi näitä pitää taas olla hävittämässä? Eikö nyt olisi riittänyt kurtturuusut, jättipalsamit, jättiputket ja lupiini? Joko pitää taas hävittää puutarhan suosikkikasvit?
Minun tehtäväni puutarhurina on lisätä ymmärrystä näihin asioihin, joten olen täällä apunanne ja nyt on aika ottaa katsaus piiskujen (Solidago) sukuun, josta kolme isokokoiseksi kasvavaa lajia on ollut kiellettyjen, haitallisten vieraslajien listalla jo viisi vuotta.
Meillähän on Suomen luonnossa luonnonvarainen, pieni kultapiisku (Solidago virgaurea), jonka tieteellisen nimen loppuosa muuten tarkoittaa kultaista neitoa. Itse tosin olen aina mielessäni pilkkonut sen muotoon virga-urea, sillä kasvia käytetään kasvilääkinnässä ja se on voimakas diureetti.
Sitten on joukko muita piiskuja, joita moni puutarhan omistaja kutsuu myös kultapiiskuiksi. Kultapiisku on kuitenkin pieni, yleensä alle puolimetrinen ja melko vaatimaton kasvi, jota saattaa tavata vaikkapa metsänreunoilla. Puutarhoissa kasvaa yleensä pohjoisamerikkalaisia, suuria ja näyttäviä piiskuja, yleisimmin kanadanpiiskua (Solidago canadensis). Sen lisäksi sieltä saattaa löytyä isopiisku (Solidago gigantea) tai korkeapiisku (Solidago altissima) joka voi saavuttaa hurjan, jopa yli kahden metrin korkeuden. Muutkin näistä kasvavat reippaasti yli metrin korkuisiksi.
Piiskujen tunnistukseen löytyy Vieraslajit.fi -sivustolta hyvä kaavio, jota voi käyttää avuksi, jos haluat selvittää, mikä piisku puutarhassasi kasvaa. Tässä tosin eritellään vain ne kolme haitalliseksi vieraslajiksi määriteltyä piiskua, mutta ei sallittua tarhapiiskua. Sen tunnistaminen esimerkiksi puutarhoissa erittäin yleisestä kanadanpiiskusta on jopa meille ammattilaisille vaikeaa, eikä toki mikään ihme, sillä tarhapiisku (S. canadensis -Ryhmä) on jalostettu kanadanpiiskusta (S. canadensis) ja ne ovat erittäin saman näköisiä. Tarhapiiskun vaan ei ole vielä havaittu leviävän samoissa määrin kuin Pohjois-Amerikassa luonnonvaraisena kasvavan kanadanpiiskun. Paino sanalla vielä. En laittaisi päätäni pantiksi siitä, etteikö sekin ajan myötä kiellettäisi, sillä se on kasvutavaltaan hyvin samanlainen kuin kanadanpiisku.
Noin 10 000 kevyesti ilmassa lentävää siementä valmiina lentoon.
Pohjoisamerikkalaisten piiskujen kukinta ajoittuu loppukesään ja ne kukkivat pitkälle syksyyn. Kukinnan jälkeen niihin muodostuu jopa kymmenentuhatta lenninhaivenellista siementä, eli kukka pursuaa valkoista pehmeää höttöä, joka lentää tuulen mukana pitkienkin matkojen päähän. Vähän kuin voikukankin siemenet, jotka harvemmin laskeutuvat omaan pihaasi, vaan naapurin puolelle sekä piha-alueiden ulkopuolelle. Voikukka ei tietenkään ole ongelma luonnossa, koska se kuuluu alkuperäislajistoomme.
Piiskuja alkuperäislajistossamme ei kuitenkaan ole kuin yksi, eli jo aiemmin mainitsemani kultapiisku (S. virgaurea). Nämä pohjoisamerikkalaiset jättikokoiset serkut kuitenkin pärjäävät luonnossa ihan yhtä hyvin ja varsinkin ilmaston lämmetessä niiden elinolosuhteet sen kuin paranee. Tämä johtaa siihen, että ne jyräävät vahvemman oikeudella heikommat, eli meidän alkuperäislajistomme kasvit, jalkoihinsa.
Ihana pörriäiskasvi - vai onko sittenkään?
Hyönteiset rakastavat isokokoisia piiskuja, eikä se ole ihan hyvä asia.
Monet vetoavat vierasperäisissä piiskuissa pörrääviin kimalaisiin ja surkuttelevat niiden onnetonta kohtaloa, kun kerron, että piiskut pitäisi nyt hävittää. Mitä ne sitten syövät? Pölyttäjät kun rakastavat piiskujen isoja keltaisia kukintoja, joissa on runsaasti mettä. Ne itseasiassa rakastavat niitä niin paljon, että ne jättävät luonnonkasvit pölyttämättä, kun tästä upeasta tulokkaasta saa niin paljon enemmän mettä.
Sehän on kuin saataisiin viimein se ison huooltoasemaketjun noutopöytä sinne takahikiän viimeisen pikkukahvilan viereen. Asiakkaat kaikkoavat vuosikymmeniä paikkakunnalla toimineesta pitkän linjan perheyrityksestä, joka on työllistänyt lisäksi paikallista leipuria, joka on tehnyt tuoreet leivät, pullat ja piirakat sinne. Vanhemman oikeudella mennään, isompi polkee pienemmän, joka menee konkurssiin ja häviää kylältä. No, ei kai sillä niin väliä. Vai onko?
Onko sillä väliä, jääkö alkuperäislajistomme tulokaslajien jalkoihin?
Vierasperäiset piiskut horjuttavat luonnon tasapainoa ja heikommat jäävät jalkoihin.
Kyse ei yleensä ole vain yksittäisestä haitallisesta vieraslajista, vaan siitä jatkuvista pitkistä ekosysteemien ketjuista, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Nämä kuviot ovat niin monimutkaisia, että niitä on vaikea hahmottaa. Siksi parasta, mitä voimme tehdä, on huolehtia siitä, että emme vahingoita luontoa yhtään enempää. Yksi osa tätä on olla päästämättä haitallisia vieraslajeja luontoon, sillä ne voivat vaikuttaa todella pitkiin ekosysteemin ketjuihin, joita emme sieltä omalta tontiltamme näe tai osaa edes ajatella.
Vieraslajit.fi-sivustolla kerrotaan kanadanpiiskusta (S. canadensis) seuraavaa:
Siemenvaiheessa piiskujen kukinnot täyttyvät vaaleilla lenninhaivenilla varustetuista kevyistä siemenistä, jotka lentävät pitkien matkojen päähän. Kuva: Unsplash
“Kanadanpiisku on niittymäisissä elinympäristöissä voimakas kilpailija, joka syrjäyttää alkuperäistä lajistoa. Kanadanpiiskun on todettu vähentävän sekä yksi- että monivuotisten putkilokasvien määrää. Kanadanpiisku houkuttelee pölyttäjiä, kuten mehiläisiä ja kukkakärpäsiä, minkä seurauksena pölyttäjävierailut alkuperäisten kasvilajien kukinnoilla vähenevät. Piiskut säilyvät sitkeästi valtaamillaan kasvupaikoilla pitkäikäisen juurakkonsa avulla ja leviävät tuulen mukana siemenistä helposti myös uusille alueille. Puutarhajätteitä tai maa-aineksia siirrettäessä juurakotkin pääsevät matkaamaan uusille maille. Laajoiksi levittäytyessään piiskukasvustot saattavat vallata kokonaisia elinympäristöjä ja yksipuolistaa kulttuurimaisemaa.
Keski-Euroopassa tehdyissä tutkimuksissa kanadanpiiskukasvustojen on todettu vähentävän useiden hyönteisryhmien, mm. muurahaisten, mehiläisten, kukkakärpästen, perhosten sekä jopa lintujen monimuotoisuutta. Tällä voi olla merkittäviä seurannaisvaikutuksia koko paikallisekosysteemiin.
Kanadanpiiskuilla on myös allelopaattisia vaikutuksia eli ne voivat erittää maahan muiden kasvien kasvua, siementen itämistä sekä maaperäeliöiden toimintaa heikentäviä yhdisteitä. Lisäksi kanadanpiisku voi muokata elinympäristöä lisäämällä orgaanisen hiilen määrää maassa sekä vaikuttamalla typen ja fosforin määrään maassa.
Pohjoisamerikkalaiset piiskut eivät ole toistaiseksi pystyneet leviämään ja valloittamaan pientareitamme komealupiinin tavoin, sillä lyhyt kasvukausi on hillinnyt niiden lisääntymistä. Ne kukkivat vasta loppukesällä, eivätkä aiemmin ole ehtineet tehdä itävää siementä. Ilmaston lämmetessä ja kasvukauden pidetessä leviämisuhka on kuitenkin kasvanut ja meillä on jo piiskukantoja, jotka ehtivät tuottaa kypsiä pähkylöitä. Kanadanpiiskujen kurissapito voikin pian muuttua hankalaksi, koska niiden lenninhaivenelliset siemenet pystyvät leviämään tuulten mukana pitkiä matkoja. “
Ilmastonmuutos siis vaikuttaa siihen, miten hyvin vieraslajeilla täällä meidän ilmastossamme menee. Toistaiseksi ainoastaan tarhapiisku (Solidado canadensis -Ryhmä) on ollut sallittujen listalla, mutta kesien pidentyessä ja ilmaston lämmetessä sekin saattaa alkaa pärjäämään täällä niin hyvin, että siitäkin tulee ennen pitkää riesa. Kehotankin siis harkitsemaan, kannattaako mitään vierasperäistä piiskua pitää pihallaan.
Piiskujen hävitys
Älä lannistu, mutta sanotaan se heti alkuun: tämä ei ole helppo homma ja se voi vaatia pitkää ja sinnikästä työtä. Ota ammattilainen avuksesi, jos epäröit projektiin lähtemistä yksin.
Etualalla puutarhuri, 160 cm. Takana piiskut, noin 180 cm.
Piiskujen hävittäminen alkaa siitä, että niiden ei anneta tehdä siementä. Kerää siis kaikki kukat pois, kun ne ovat auenneet. Saat niistä kivoja leikkokukkia sisälle. Muista kuitenkin, että jos ne alkavat tehdä siemeniä sisätiloissa, niitä ei saa laittaa kompostiin eikä biojätteeseen, vaan oikea osoite on sekajäte. Sekajäte kun menee useimmilla alueilla poltettavaksi, niin siemenet eivät sieltä pääse leviämään.
Leikkaa koko kasvusto alas varsien tyveltä. Kukattomat, juurettomat varret ja lehdet voit kompostoida, joskin puumaisen varren kompostoitumiseen voi mennä kauan.
Yksi vaihtoehto piiskujen hävittämiseen on kasvuston niittäminen alas pari kertaa kesässä ennen kukintaa useiden vuosien ajan, kunnes siltä vähitellen loppuu energia ja se ei nouse enää. Tämä kuitenkin vaatii pitkäaikaista sitoutumsita ja määrätietoista toimintaa, joten suosittelen ottamaan lapion käteen ja ryhtymistä kaivuuhommiin.
Kun varret on leikattu alas, kaiva kaikki juuristo pois. Jos kasvit ovat vanhoja, tätä voi olla paljon ja sen poistaminen kokonaisena voi olla vaikeaa. Varaudu isoon ja hikiseen urakkaan. Ota mukaan hyvät eväät, kavereita ja musiikkia, niin homma sujuu helpommin. Tai kuuntele äänikirjoja. Niin minäkin teen, kun edessä on pitkiä, raskaita työrupeamia.
Jos juurakkoa ja maa-ainesta on vain vähän, voit hävittää ne sekajätteen mukana. Jos sitä on paljon, voit kuivata sen auringonpaisteessa, jotta juuri kuolee, jonka jälkeen aineksen voi kompostoida.
Kun olet saanut - tai ainakin luulet saaneesi - kaiken juurakon pois, suosittelen istuttamaan tilalle jotain voimakaskasvuista kasvia, joka tukahduttaa nousevia piiskuja. Tuo paikkaan uutta, haitallisten vieraslajien siemenistä puhdasta multaa, esimerkiksi turpeetonta puutarhamultaa ja istuta tilalle vaikka vanhoja perinnekasveja tai kotimaisia luonnonkasveja. Kokeile maa-artisokkaa, kultapalloa, virmajuurta, punahattuja tai istuta paikalle vaikka joku puu tai pensas. Kun et jätä tilaa tyhjäksi, niin piiskujen mahdollisuudet uuteen nousuun ovat heti paljon huonommat.
Kun puutarhasi kaipaa osaavia käsiä
Olipa kyse vieraslajin tunnistamisesta, hävittämisestä, puutarhan ylläpidosta tai neuvonnasta, Millefolia palvelee sinua Tampereen ja ja koko Pirkanmaan alueella luontoa ja ympäristöä kunnioittaen.
