Luonnon monimuotoisuutta puutarhassa

Puutarhasi ei ole luonnosta irrallinen saari, ainakaan toivottavasti. Siellä on ja tulee aina olemaan muutakin elämää kuin ihmisiä ja istutettuja, tarkoin valikoituja kasveja. Monilajinen puutarha voi olla hyvä keino tukea ympäröiviä ekosysteemejä ja puutarha, joka on sidottu osaksi ekosysteemejä, on myös vahva ja vastustuskykyinen.

Olen tässä kevään ja kesän aikana vinkkaillut Instagramin puolella monenlaisista kasveista niin puutarhaan kuin kotiinkin. Yksi kantava teema näissä on yleisen kasvien ymmärtämisen lisäksi ekologisuus ja luonnon monimuotoisuus. Puutarhakasveista löytyy paljon sellaisia, joista ei ole ympäröivälle luonnolle mitään hyötyä. Niiden kukat on jalostettu niin pitkälle, etteivät ne tuota mettä tai mikään täkäläinen pölyttäjä ei saa sitä niistä irti.

Sitten on niitä lajeja, jotka soveltuvat hyvin osaksi paikallista ekosysteemiämme ja tukee esimerkiksi lintuja, perhosia ja hyönteisiä. Tähän postaukseen olen koonnut yhteen muutamia lajeja, joita kannattaa ehdottomasti harkita omaan puutarhaansa, jos haluat sen olevan elämää täynnä ja yhteydessä luontoon.

Puita, jotka tukevat monimuotoisuutta puutarhassasi

Puut ovat puutarhan komeita jättiläisiä, jotka tarjoavat lempeää varjoa ja suojaa niin meille ihmisille kuin muillekin puutarhassa kulkeville eläimille. Ei kuitenkaan ole yhdentekevää, mitä puita pihassasi kasvaa. Tässä on muutama hyvä vinkki luonnonvaraisista puista, jotka ovat hyvä lisä puutarhaan.


Raita on huonon puun maineessa ja itsekin olen asiakkaitani varoitellut siitä. Pitäkää silmällä sitä, sillä se lahoaa heti, kun sille kääntää selkänsä. Mutta se ei ole koko totuus.

On totta, että raita on melko lyhytikäinen puu, mutta se on myös erittäin tärkeä ravintolähde muun muassa kimalaisille, sillä se on kevään ensimmäisten kukkivien kasvien joukossa. Yhdessä kukkivassa raidassa on ravintoa sadoille ellei tuhansille pölyttäjille.

Raitojen läsnäolo parantaa välillisesti myös lähialueen mustikkasatoa, sillä kimalaiset viihtyvät siellä, missä kasvaa raitaa ja ne myös vastaavat mustikan pölytyksestä.

Raidan tieteellinen nimi Salix caprea tarkoittaa vuohien pajua ja sen lehdet ovatkin vuohien suurta herkkua. Myös englanniksi puu tunnetaan nimellä goat willow, eli kirjaimellisesti vuohen paju.

Minulla on vuohien kanssa hyvin läheinen suhde ja olemme muutamana kesänä pitäneet kesänviettopaikassamme vuohia ympäristönhoitotehtävissä. Ne ovatkin aivan erinomainen keino siihen. Kaikkiruokaiselle vuohelle maistuvat kaikki pihan rikkaruohot - niin ja se raita. (Ja mikä parasta, minun ei tarvitse heilua viikatteen varressa, kun sarvipäiset kaverit huolehtivat alueesta minun puolestani.)


Pihlaja tarjoaa asuinpaikkoja hyönteisille ja linnuille ja sen punaiset marjat maistuvat varsinkin linnuille. Ne myös säilyvät hyvin ja niistä riittää ravintoa melko pitkälle syksyyn. Pihlajan tieteellinen nimi Sorbus aucuparia viittaakin lintuihin ja linnut viihtyvätkin pihlajissa hyvin.

Pihlajan lehdet maistuvat hyönteisten ja esimerkiksi perhosten toukille ja se on niille tärkeä ravintokasvi. Myös pihlajan runsaat kukat tarjoavat ravintoa pölyttäjille.

Se, mitä et ehkä ole tullut ajatelleeksi, on se, että pihlaja pihassa voi suojata omenapuita tuholaisilta, sillä esimerkiksi omenaa usein vaivaava pihlajanmarjakoi iskee nimensä mukaisesti mieluummin pihlajaan kuin omenaan.

Pihlaja kestää erittäin hyvin leikkaamista ja sitä kannattaakin harkita esimerkiksi pensasaitakasviksi orapihlajan sijaan. Kukinta on leikattunakin näyttävä ja pihlaja on piikitön, joka tekee sen hoitamisesta helpompaa.

Pihlaja on myös kotoperäinen laji ja on sopeutunut elämään täällä, yhteistyössä paikallisten hyönteisten kanssa, jonka vuoksi sen valitseminen koriste- tai aitakasviksi luo sillan puutarhan ja ympäröivän luonnon välille ja sulauttaa puutarhaa osaksi ympäröiviä ekosysteemejä.


Tammi ei ehkä mahdu joka pihaan, sillä sen latvuksesta voi tulla reilusti yli kymmenen metriä leveä. Se on kuitenkin pitkäikäinen ja majesteettinen pihan komistus ja sen valtavaan latvukseen mahtuu pesimään monia eläimiä.

Kesämökkimme pihaa koristaa upea vanha tammi, jonka oksilla olemme useana kesänä seuranneet lehtopöllöpoikueen elämää. Puu on niin suuri, että ilmakuvasta katsottuna se peittää huomattavan osan pihasta. Sen latvuksen alle jää mukavan suojaisa ja varjoisa paikka, jossa varsinkin viimeaikojen kuumina kesinä on ollut mukavaa viettää aikaa, vaikka auringossa olisikin pakahduttavan kuuma. Puun alla kuumuutta ei huomaa.

Älä kuitenkaan istuta tammea pieneen pihaan tai aivan talon seinustalle, sillä se ei tule mahtumaan siihen. Toki leikkaamalla tammen saa pidettyä kapeana ja sitä käytetäänkin kaupunkipuuna talojen seinustoilla, mutta parhaiten tammi pääsee edukseen siellä, missä sillä on tilaa levittäytyä.

Jos sinulla taas on suuri piha ja paljon tilaa, jonne uljas tammi mahtuu, se on kestävä ja pitkäikäinen puu, josta on iloa niin sinulle, luonnolle kuin jälkipolvillekin. Tammi voi nimittäin elää kevyesti jopa neljäsataavuotiaaksi.

Ota kuitenkin tammea istuttaessa huomioon se, että se tulee aikanaan vaatimaan erittäin paljon tilaa, joten jätä ainakin seitsemän metriä tilaa joka suuntaan, jotta puun uljas oksisto mahtuu kasvamaan vapaasti.


Tuomi on kirsikan, luumun ja mantelin kanssa samaan Prunus-sukuun kuuluva yleensä pienehkö puu, joka on Suomessa luonnonvarainen. Kauniiden kukkiensa vuoksi sitä kasvatetaan myös koristepuuna.

Sen kukat ovat mainio meden lähde hyönteisille ja tuomen tummat marjat maistuvat monille linnuille, vaikka ihmisen suussa ne eivät maistukaan erityisen herkulliselle. Englanniksi tuomi tunnetaankin nimellä “bird cherry” eli linnun kirsikka.

Itse olen viime aikoina alkanut pitämään kukkivaa tuomea ihan yhtä kauniina kuin syreeniäkin, vaikka pakko myöntää, että syreenin tuoksu on enemmän minun mieleeni.

Onneksi näiden kahden väliltä ei kuitenkaan oikeasti tarvitse valita, vaan voit antaa pihassasi tilaa molemmille.

Mesikasveja perhosille ja muille pölyttäjille

Kun tarjoat perhosille ja muille medenjanoisille pölyttäjille ravintokasveja, saat ihailla kauniita vierailijoita puutarhassasi ja lisäksi houkuttelemalla sinne pölyttäjiä, saat pihasi hyötykasveihin suuremman sadon, sillä pölyttäjät vierailevat mielellään myös niissä.


Eri pölyttäjillä on hieman erilaiset toiveet kasvien suhteen ja tässä esittelen sinulle neljä kasvia, jotka ovat erityisesti perhosten mieleen, mutta nämä ovat hyviä mesikasveja myös kimalaisille ja muille pölyttäjille, joten tuet tehokkaasti niillä puutarhasi monimuotoisuutta.


Kaunopunahattu (Echinacea purpurea) on flunssarohdoksista tuttu, komea punakukkainen kasvi, joka kuuluu samaan mykerökukkaisten heimoon esimerkiksi päivänkakkaran kanssa. Kukassa onkin etäistä yhdennäköisyyttä, vaikka kaunopunahattu onkin huomattavasti rotevampi.

Punahattuja löytää helposti puutarhamyymälöistä ja jos istutat sen nyt valmiista taimesta, saatat hyvin saada kukkia vielä tälle kesällekin, mutta ensi kesänä kukinta on vielä komeampi. Punahattua voi myös kasvattaa siemenestä, jolloin se on huomattavasti hitaampaa ja kasvi todennäköisesti kukkiikin vasta toisena kesänään.

Punahattu houkuttelee luokseen niin perhosia kuin muitakin pölyttäjiä ja on näyttävä, monivuotinen pihan kaunistus.


Jättiverbena (Verbena bonariensis) on nopeakasvuinen ja näyttävän kokoinen perenna, joka voi kasvaa lähes parimetriseksi. Saat siitä upean näkösuojan puutarhaasi tai kerroksellisuutta kukkapenkkeihin. Verbenan violetit kukat ovat hyvä levähdys- ja ruokapaikka perhosille ja ilo silmälle.

Jättiverbenaa ei välttämättä löydä puutarhamyymälöistä, vaikka muutamaan kertaan olen sitä bongannutkin tämän kesän aikana. Jos et löydä valmista tainta, voit myös kysyä naapureilta tai tutuilta jakopalaa, jos heillä sattuu tätä komeaa kasvia kasvamaan puutarhassaan.


Jättiverbenan siemeniä sen sijaan on todella hyvin tarjolla lähes jokaisessa siemenhyllyssä, joten jos et löydä taimia tähän hätään, laita jättiverbenan nimi muistiin ensi kevään kylvöjä varten, jos haluat todella näyttävän ja ison perhoskasvin pihaasi.

Sitä odotellessa myös muut verbenat ovat aivan ihania kesäkukkia ja esimerkiksi sitruunaverbena on aivan hurmaava teeyrtti.


Noropunatähkä (Liatris spicata) on pieni, solakan mallinen kasvi, joka sopii hyvin esimerkiksi näiden muiden perhoskasvien kanssa yhdessä istutettavaksi tai kukkapenkkiä kaunistamaan. Punatähkästä löytyy niin violetinpunaisia kuin valkoisiakin lajikkeita, jotka kummatkin ovat omiaan houkuttelemaan perhosia.


Rohtovirmajuuren kukka on hieman saman mallinen kuin verbenallakin, mutta on väriltään yleensä valkoinen tai vaaleanpunertava. Se on vanha, perinteinen puutarha- ja rohdoskasvi, jolla on hoidettu muun muassa unettomuutta. Rohtovirmajuurta saattaakin tavata vanhoissa puutarhoissa tai karkulaisena niiden laitamilla.

Virmajuurta onkin itseasiassa kiittäminen siitä, että minusta tuli puutarhuri, sillä kiinnostukseni kasveja kohtaan heräsi pitkään jatkuneen unettomuuteni johdosta, johon lähdin etsimään apukeinoja kasvilääkinnästä. Rohtovirmajuuri osoittautui yhdeksi parhaista keinoista hyvän unen saavuttamiseksi.

Sen rohtokäyttö on kuitenkin ihan oma lukunsa ja ennen kuin kokeilet, ota kunnolla selvää siitä, sopiiko se sinulle ja kokeile alkuun varovaisesti pienellä annoksella, sillä valeriana ei sovi kaikille. Tästä aiheesta itseasiassa saisi aivan oman postauksensa, jonka kirjoittamista voisin kyllä vakavasti harkita, vaikka pääosin pysyttelenkin puutarha-aiheissa täällä. Kasvien monipuolinen käyttö ja kasvatus kuitenkin on lähellä sydäntä ja rohtokasveista löytyy hyvin paljon ristiriitaista tietoa, joten voisin hyvin laittaa oman lusikkani tähän soppaan.

Jos istutat rohtovirmajuurta pihaasi perhosten toivossa, sillä saattaa olla sivuvaikutuksia. (Rohtokäytölläkin saattaa, mutta ei yhtä vakavia.) Kasvin voimakkaanhajuinen juurakko saattaa nimittäin houkutella perhosten lisäksi pihaasi kollikissoja, jotka pahimmassa tapauksessa kaivavat koko kasvin juurineen ylös. Ihmisnenään juuri haisee jokseenkin kissanpissalta, mutta kollikissa haistaa tässä naaraskissan sukuhormonit ja lähtee mielellään etsimään tuoksun lähdettä vaikka sitten kukkapenkistäsi. Kuka tietää, jos vaikka juuri tällä hurmaavalla kissaleidillä olisikin niin aktiivinen puutarhaharrastus, että se olisi kaivautunut kokonaan mullan sisään.

Edellinen
Edellinen

Väärinymmärretty syyslannoitus

Seuraava
Seuraava

Nurmikko - pihan vaikeahoitoisin istutus.