Huonekasvien tuholaiset: vihannespunkki
Ripsiäisistä kertova blogipostaukseni on ollut koko blogin luetuin postaus, joten on korkea aika jatkaa huonekasvien tuholaisista kirjoittamista tuomalla esiin ripsiäisen ohella toinen yleisimmistä huonekasvien tuholaisista. Onhan Huonekasvibiologiaa -verkkokurssinikin mainoslauseena ollut “Eihän ne aina voi olla ripsiäisiä!”
Huonekasvien yleisimpiin tuholaisiin kuuluvat ripsiäisen lisäksi vihannespunkki, villakilpikirva, ansarijauhiainen sekä kirvat. Nämä kunnostautuvat kasvien nakertelussa varsinkin talviaikaan, jolloin kasvien kasvuolosuhteet heikkenevät ja heikentävät kasvien luontaista vastustuskykyä. Tuholaiset usein myös viihtyvät kuivassa sisäilmassa, jollaista niille on talvikaudella tarjolla yllin kyllin.
Vihannespunkin syöntijälki on pistemäistä, eikä alkuun tunnusomaista seittiä ole havaittavissa. Kuva: Emilia Schulman
Vihannespunkki on hyvin pieni hämähäkkieläin, joka käyttää ravintonaan kasvin sokeripitoista solunestettä. Punkkeja on usein vaikea havaita silmällä, sillä aikuinen vihannespunkki on kooltaan vain noin puolen millimetrin mittainen. Yleensä punkeista havaitaankin niiden pistemäiset syöntijäljet kasvien lehdillä. Kun punkkien määrä lisääntyy, alkaa kasvin ympärille muodostua tunnusomaista seittiä, jonka vuoksi vihannespunkkia kutsutaan usein myös kehrääjäpunkiksi.
On kuitenkin syytä tunnistaa vihannespunkin tekemä tiivis seitti muiden hämähäkkien tekemästä löyhemmästä seitistä, sillä hämähäkit ovat huonekasvien yhteydessä hyötyeläimiä. Ne syövät mielellään muunmuassa harsosääskiä. Vihannespunkkien seitti on yksinomaan kasvin ympärillä, eivätkä ne tee sitä esimerkiksi ruukun reunoille.
Vihannespunkki on tehokas lisääntymään, kun olosuhteet ovat sille oikeat. Se viihtyy varsinkin kuivassa ja lämpimässä, eli esimerkiksi kerrostaloasunto talviaikaan on vihannespunkille mitä mukavin asuinpaikka, jos tarjolla on runsaasti tuoretta vihreää syötäväksi.
Vihannespunkin lisäksi huonekasveja vaivaa toisinaan myös hedelmäpuupunkki, jonka tekemä vioitus on täysin saman näköistä kuin vihannespunkin ja paljaalla silmällä itse otuskin on äkkiseltään katsottuna sangen samannäköinen. Suurennuslasi tai mikroskooppi kuitenkin paljastaa, että hedelmäpuupunkki on väriltään syvän viininpunainen siinä, missä vihannespunkki on vaalea ja sillä on kyljissään mustat laikut.
Kun haluat oppia tunnistamaan tuholaiset, niin lisätietoa ja tarkempia kuvia niistä löydät Huonekasvibiologiaa -verkkokurssilta sekä -kirjasta, joita kumpaakin voit tilata täältä.
Vihannespunkin kemiallinen torjunta
Vihannespunkki ei lennä eikä ole muutenkaan liikkeissään erityisen vikkelä, mutta sen torjunta on haastavaa, sillä se vaatii tarkkuutta ja huolellisuutta. Punkki leviää vieressä oleviin kasveihin, jos kasvit ovat jokseenkin kosketusetäisyydellä toisistaan tai punkki voi helposti laskeutua kasvista toiseen kehräämänsä seitin avulla.
Vihannespunkin kemiallinen torjunta eroaa ripsiäisen torjunnasta, sillä nämä kaksi eläintä ovat keskenään erilaisia. Ripsiäinen on hyönteinen, vihannespunkki on hämähäkkieläin. Niiden elintoiminnot ovat erilaisia ja niiden kanssa on käytettävä eri keinoja, jotta niiltä saadaan henki pois. Hämähäkkieläinten torjuntaan on olemassa omat aineensa, mutta suurin osa näistä on rajattu pelkästään ammattilaisille.
Ripsiäisten torjunnassa yleisesti käytetyt systeemiset torjunta-aineet eivät aina tehoa vihannespunkkiin. Sen vuoksi korostankin paljon sitä, miten tärkeää on tunnistaa kasvituholaiset ennen torjuntatoimiin ryhtymistä. Osa systeemisistä torjunta-aineista vaikuttaa vihannespunkkien lisääntymiseen nopeuttaen sitä. Tarkista aina torjunta-ainepakkauksesta, minkä tuholaisten torjuntaan se on tarkoitettu ja käytä sitä ainoastaan niihin. Kysy tarvittaessa apua ennen torjuntatoimiin ryhtymistä. Millefolialta saat esimerkiksi etäneuvontaa pienempiin kasvikysymyksiin, joihin pystyy vastaamaan videopuhelun välityksellä.
Koska kaikki systeemiset torjunta-aineet eivät toimi vihannespunkkiin, niiden kanssa käytetään enemmän kontaktivaikutteisia torjunta-aineita, kuten pyretriinivalmisteita. Nimensä mukaisesti nämä vaikuttavat tuholaisiin vain suorassa kontaktissa niihin. Näihin valmisteisiin on monesti lisätty usein myös öljyä, joka vahvistaa aineen tehoa, sillä öljy tukkii tuholaisten iholla olevat hengityskanavat, joka aiheuttaa niiden tukehtumisen. Kemialliset torjunta-aineet eivät silti ole täysin varmoja, sillä osa tuhiolaiskannoista on kehittänyt niille vastustuskyvyn. Punkkeja voidaan torjua myös pelkästään öljyyn perustuvilla torjunta-aineilla, joista lisää hieman myöhemmin.
Systeemisesti vaikuttavista aineista asetamipridi tehoaa myös vihannespunkkiin. Systeemisillä aineilla torjunta on tehokaampaa ja nopeampaa, eikä käsittelyä tarvitse uusia kuin kerran. Näiden aineiden kanssa on kuitenkin huomioitava niiden suuri ympäristökuorma. Systeemiset torjunta-aineet ovat erittäin vaarallisia vesieliöstölle sekä haitallisia pölyttäjille. Näillä aineilla käsiteltyjä kasveja ei saa kuolleenakaan kompostoida eikä heittää biojätteeseen, jotta torjunta-aine ei kulkeutuisi luontoon.
Ennen vihannespunkin torjuntaan ryhtymistä kasvi kannattaa pestä suihkussa, jotta torjuttavia tuholaisia olisi vähemmän. Tämä kannattaa tehdä torjuntatavasta riippumatta. Suojaa ruukku esimerkiksi muovipussilla ja suihkuta kasvi kauttaaltaan vedellä, niin kovalla paineella kuin kasvi vaan kestää. Lämmin vesi edesauttaa tuholaisten tuhoutumista ja tekee työstä torjujalle itselleenkin mukavampaa.
Kun kasvit ovat kuivuneet, suojataan tila esimerkiksi sanomalehdillä. Jos teet torjuntaa kylpyhuoneessa, varmista, että peität lattiakaivon paperilla, ettei torjunta-ainetta päädy viemäriin, sillä nämä aineet ovat poikkeuksetta vesieliöille haitallisia ja niitä ei saa päästää viemäriin.
Kontaktivaikutteisia torjunta-aineita tulee käyttää erityisen huolellisesti ja varmistua siitä, että ainetta on kasvin jokaisen lehden ylä- ja alapinnalla sekä jokaisessa lehtihangassa, sillä jos aine ei osu tuholaiseen, se ei tapa sitä. Tämän vuoksi tällaisia torjunta-aineita joutuu käyttämään runsaasti ja homma on sotkuista.
Myös systeemistä ainetta käytettäessä on huolehdittava siitä, että sitä on kasvin jokaisella lehdellä niin, että kasvi on aineesta kauttaaltaan kostea. Älä siis käsittele kasveja esimerkiksi jätesäkin sisällä, kuten jotkut ohjeet neuvovat, sillä säkki estää ainetta pääsemästä kosketuksiin jokaisen lehden kanssa.
Kun kasvit on käsitelty ja aine kuivunut, ne voidaan viedä takaisin omille paikoilleen. Huomaa, että kaikki samassa tilassa olevat kasvit tulee käsitellä, jotta kaikki punkit saadaan hävitettyä. Puutteellisesti tehty torjunta lisää vastustuskykyisten tuholaiskantojen syntyä. Olen sanonut tämän ennenkin, mutta kertaus on opintojen äiti: kemiallisiin kasvinsuojeluaineisiin tulisi suhtautua kuin antibiootteihin: vain todettuun tarpeeseen, riittävän suurella annoksella ja kuuri loppuun.
Käsittelyä uusitaan viikon välein. Systeemisillä aineilla riittää yksi uusinta, kontaktivaikutteisilla aineilla työtä tarvitsee jatkaa useiden viikkojen ajan.
Itse en käytä kemiallisia torjunta-aineita kuin pakon edessä, sillä aineet ovat haitallisia sekä ympäristölle että ihmiselle. Esimerkiksi yllämainittu, varsin suosittu systeeminen torjunta-aine asetamipridi on ihan oikeasti vaarallinen aine ja siihen tulisi suhtautua niin. Aine on luokiteltu erittäin myrkylliseksi vesieliöstölle, eli sitä ei saisi missään tapauksessa päästää viemäriin. Aineen epäillään myös vaurioittavan sikiötä, joten raskaanaolevien ei tulisi käsitellä sitä tai kasveja, joiden kanssa sitä on käytetty. Älä myöskään käytä sitä, jos kanssasi samassa taloudessa asuu raskaanaoleva henkilö.
Jos käytät kemiallista torjuntaa, suosittelen käyttämään kertakäyttöhanskoja sekä maskia ja peseytymään huolellisesti torjunnan jälkeen. Älä koske kasvojasi torjunnan aikana ennen kuin olet pessyt kädet saippualla.
Asetamipridin (mm. Substral tuhohyönteisspray) varoitukset eivät ole leikin asia. Kuva Tukesin kasvinsuojeluainerekisteristä.
Mikä on vaihtoehto?
Jos hommaan jaksaa suhtautua riittävän määrätietoisella otteella, vihannespunkin saa torjuttua kasveista pelkästään pesemällä kasveja suihkussa viikon välein lämpimällä vedellä ja kovalla paineella. Vihannespunkki ei muni ripsiäisen tavoin kasvisolukkoon, joten myös munat on mahdollista vain pestä kasvista pois.
Vihannespunkeista kärsivä posliinikukka upotushoidossa ämpärissä. Kuva: Emilia Schulman
Jos kasvi on riittävän pieni, että sen voi upottaa ämpäriin, on upotushoito myös varsin tehokasta. Suojaa ruukku muovipussilla, täytä ämpäri vedellä ja käännä kasvi ylösalaisin veteen esimerkiksi kahden puuriman avulla niin, että ruukku jää veden yläpuolella. Pidä kasvia tässä 24 tuntia ja toista käsittely viikon päästä uudelleen. Upotushoidon tehoa voit parantaa lisäämällä veteen pienen määrän saippuaa ja öljyä.
Vihannespunkin torjuntaan on olemassa myös myrkyttömiä, mekaanisesti toimivia kasvinsuojeluaineita. Tarhurin Avun myymä Kasvupuusteri on samanlainen valmiste kuin Carbon Kick Booster, jonka valmistus on lopetettu. Aine on tehokas vihannespunkkiin sekä härmäsieneen ja on turvallinen käyttää. Sen teho perustuu öljyyn, joka tukehduttaa tuholaiset. Lisäksi aine sisältää triakontanolia, joka on kasvien kasvua tehostava aine.
Kasvupuusteria voi suihkuttaa kasvin lehdille aivan samaan tapaan kuin kemiallisia torjuinta-aineita. Myös sen kanssa on tärkeää saada sitä jokaisen lehden ylä- ja alapinnalle, sillä aineen teho perustuu öljyn mekaaniseen vaikutukseen.
Ohutlehtiset kasvit voivat olla aineelle herkkiä, joten käytä niiden kanssa sitä melko pienellä annoksella ja kokeile, mikä on sopiva. Älä tee samaa virhettä, minä itse tein lorauttamalla Carbon Kick Boosteria upotusveteen. Se aiheuttaa pitkässä kontaktissa erittäin herkästi lehtivaurioita paksulehtisillekin kasveille.
Tuholaistorjunnan yhteydessä kannattaakin aina kiinnittää huomiota siihen, että kasvin kasvuolosuhteet ovat hyvät, sillä tuholaiset iskevät yleensä kasviin, joka on valmiiksi heikko ja tuholaiset heikentävät sitä entisestään. Tuholaisten vaivaama kasvi siis kaipaa ekstrahuomiota valaistuksen, lämpötilan, ilmankosteuden ja mahdollisesti ravinteiden suhteen. Voit tukea kasvin hyvinvointia esimerkiksi merileväuutteella, hyödyllisillä EM-mikrobeilla sekä vuodenajasta ja kasvin kasvutahdista riippuen myös lannoittamalla.
Kärsimyskukan lehdillä näkyy selkeitä vihannespunkin syöntijälkiä. Hoitokeinoksi sille on levitetty sahanpurun seassa matkaavia petopunkkeja. Kuva: Emilia Schulman
Vihannespunkkia voi torjua myös biologisen torjunnan eliöillä, kuten ansaripetopunkeilla ja kalifornianpetopunkeilla. Nämä ovat vihannespunkin luonnollisia saalistajia ja erittäin tehokas torjuntakeino. Biologisen torjunnan kanssa on kuitenkin tärkeää, kuten toki kaiken torjunnan kanssa, tunnistaa torjuttava eliö huolella. Ne torjuntaeliöt, jotka tehoavat vihannespunkkiin, eivät tehoa erittäin samannäköiseen hedelmäpuupunkkiin.
Biologinen ja mekaaninen torjunta ovat oma valintani tuholaisten kanssa, sillä nämä ovat turvallisia niin ympäristölle kuin itsellenikin. Biologinen torjunta on myös äärettömän helppoa, sillä se ei vaadi muuta kuin torjuntaeliöiden levityksen kasveihin, jossa ne tekevät itse työnsä ilman, että kasveja tarvitsee siirrellä tai tiloja suojata.
Kun haluat oppia tunnistamaan tuholaiset, Huonekasvibiologiaa -verkkokurssi sekä kirja tarjoavat runsaasti tietoa selkeässä ja innostavassa paketissa, joka nostaa huonekasviosaamisesi uudelle tasolle. Tuholaisasiat on käsitelty niin kurssilla kuin kirjassakin juurta jaksaen.
