Huonekasviharrastus ja ekologisuus

Huonekasviharrastuksen ekologisuus riippuu monista eri tekijöistä. Omilla valinnoilla sen ekologisuuteen voi vaikuttaa paljon. Kuva: Mia Johansson / Kuutar Kuva

Huonekasviharrastukseen, kuten puutarhan hoitoonkin liittyy monesti se myytti, että se olisi jotenkin kauhean ekologista ja planeettaa syleilevää hommaa. Läheskään aina näin ei kuitenkaan ole, vaan puutarha-ala, niin huonekasvi- kuin puutarhapuolellakin on isoa bisnestä, jossa monesti tuloksia havitellaan keinoja kaihtamatta.

Kasveja kasvatetaan meidän ostettaviksemme äärimmilleen viritetyn tehokkaissa kasvihuoneissa. Ja koska tuholaiset ja kasvitaudit saattavat johtaa suuriin tulonmenetyksiin, niitä torjutaan voimakkain keinoin. Tämä tarkoittaa yleensä kasvien huomattavan suurta kemikaalikuormaa.

Koristekasveille käytettävien torjunta-aineiden kirjo on paljon suurempi kuin ruokakasveille käytettävien, joten niiden joukossa saattaa olla haitallisempia kemikaaleja kuin ruuaksi myytävissä kasveissa. Myös varoajat ennen myyntiä ovat lyhyempiä, sillä huonekasveja ei ole tarkoitettu syötäviksi. Tämä on asia, joka kannattaa huomioida lapsi- ja lemmikkiperheissä. Vaikka kasvi itsessään olisi myrkytön, se on saatettu käsitellä aineilla, jotka ovat syötyinä haitallisia.

Nämä jaloleinikit olisivat todennäköisesti virkistyneet kastelulla. Todellisuus kuitenkin on, että usein tämän näköiset kasvit menevät kaupassa roskiin. Kuva: Emilia Schulman

Tehokasvatettuja kasveja tuodaan maahan ympäri maailmaa ja iso osa niiden ekologisesta jalanjäljestä tuleekin kuljettamisesta. Kuljettaminen vaatii toki myös kasvien runsasta pakkaamista, yleensä muoviin.

Kasvit ovat tuoretuotteita, joten kierron on oltava nopea. Monesti pienetkin virheet kasvissa saavat aikaan se, että se heitetään surutta roskiin. Toivottavasti sentään biojätteeseen, mutta valitettavan usein suuret kaupat eivät edes lajittele jätteitään, vaan elintarvikkeet, kasvit ja muu kaupoissa syntyvä biojäte heitetään biojäteastiaan muovipakkauksia poistamatta. Myytävän tavaran on oltava priimaa joten hävikkiä tulee paljon. Muun muassa tämän vuoksi luovuin aikanaan itse kasvien myymisestä muutoin kuin ennakkotilauksesta tapahtuvien isompien määrien ollessa kyseessä.

Kasvien ja kasviharrastuksen tuottamaan ympäristökuormaan on mahdollista vaikuttaa ennakoimalla, tuntemalla kasvinsa sekä tekemällä fiksuja valintoja. Kasvit ovat suuri ilo elämässä ja niitä on mahdollista harrastaa kestävällä tavalla. Tässä postauksessa pyrin antamaan keinoja siihen, miten voit huomioida ekologisuuden entistä paremmin kasviharrastuksessasi.

Hanki vain kasveja, jotka pystyt pitämään hengissä

Joulutähtiä kasvamassa kasvihuoneella

Joulutähtiä kasvatetaan lähinnä kertakäyttökasveiksi.
Kuva: Emilia Schulman

Ekologisin kasvi on se, joka pysyy elossa. Tämän vuoksi kannattaa välttää sellaisten kasvien ostamista, joita et saa viihtymään kotonasi. Sama koskee ns. kertakäyttökasveja, kuten kausi-istutuksia. Tosi näitäkin voi tehdä kiinnittäen huomiota siihen, että kasvit jatkavat elämäänsä sen jälkeenkin, kun juhlasesonki on ohi.

Mieti ensin, millaiset kasvuolosuhteet kotonasi on, ennen kuin ostat sinne kasveja. Valitse kasvit sen mukaan, mikä kotonasi viihtyy tai selvitä, millaisin keinoin saat kotisi olosuhteet kasvien vaatimuksia vastaaviksi.

Jos asut kerrostalossa, huoneilma on yleensä tasaisen lämmintä ja kuivaa. Se karsii pois sellaisia kasveja, jotka kaipaavat viileitä olosuhteita osan vuodesta. Tällaisia ovat esimerkiksi monet vanhat huonekasvit, kuten kliivia tai amatsoninlilja, mutta myös esimerkiksi erittäin yleinen muratti. Sen sijaan monille trooppisille kasveille ympäri vuoden tasaisena pysyvät lämpötilat ovat hyväksi.

Jos haluat kasvattaa korkeampaa ilmankosteutta kaipaavia kasveja, kuten monet nykyisin suosituista vehkakasveista ovat, täytyy ilmankosteutta yleensä nostaa. Sen voi tehdä esimerkiksi ilmankostuttimella tai kasvattamalla kasveja terraariossa tai kasvikaapissa.

 

Käytä muovia harkiten

Muovi on monessa kohtaa kätevä materiaali. Se on kevyttä, edullista ja uusiokäytettävää. Edullisuus kuitenkin usein ajaa muovin aivan holtittomaan käyttöön ja koska muovi ei maadu koskaan, se aiheuttaa meille kasvavan muovijätekriisin. Suosittelen muovinkäytön vähentämistä sekä harkintaa sen käytössä. Kun käytät muovia, ota huomioon sen pitkäikäisyys. Käytä muoviruukut uudelleen tai vie ne muovinkeräykseen, jonka kautta materiaali saa jatkaa elämäänsä.

Muoviruukuilla on paikkansa esimerkiksi taimikasvatuksessa, kunhan pitää materiaalista huolen sen koko elinkaaren ajan. Avainsanoja ovat uudelleenkäyttö ja kierrätys. Kuva: Emilia Schulman

Muoviruukut ovat monessa tapauksessa oikein toimiva vaihtoehto ja erityisen kätevää on se, että niitä harvoin tarvitsee ostaa, sillä niitä kertyy kasviharrastajalle joka tapauksessa. Muoviruukkuja voi käyttää uudelleen niin kauan, kun ne vaan ovat ehjiä. Ruukkuina voi myös käyttää monia muitakin muoviastioita kuin varsinaisia ruukuiksi tehtyjä ruukkuja. Eri kokoiset elintarvikepakkaukset, kuten jogurttipurkit, take away -mukit sekä muut vastaavat kertakäyttöisiksi tarkoitetut muoviastiat sopivat erinomaisesti kasvien kasvatukseen. Jos niiden ulkonäkö ei miellytä omaa silmää, ne voi piilottaa kätevästi kauniin suojaruukun sisään.

Kierrätettyyn muoviruukkuun on kätevää istuttaa pistokkaat ja kasvien jakopalat, joita voi antaa tai myydä toisille kasviharrastajille. Itsekasvatettu kasvi on myös mitä mainioin lahjaidea. Sitäkin varten kannattaa pitää ne muoviruukut tallessa. (Tässä kohtaa myönnän itse syyllistyväni monen puutarhurin helmasyntiin ja säästäväni aivan liikaa muioviruukkuja. Niitä on kellarissani varastoituna vähintäänkin kymmenittäin ellei sadoittain. Jos vaikka joskus tarvitsee. Note to self: Ylimääräiset ruukut voi myös viedä muovinkeräykseen.)

Nykyisin kasveja myös lähetellään postissa paljon, kun kasvien vaihtaminen ja myynti tapahtuu yhä enemmän netissä. Suosi kasvien pakkauksessa kierrätettyjä materiaaleja ja käytä varsinkin muovimateriaalit uudelleen. Kasvien pakkaamisessa kannattaa myös suosia muovittomia materiaaleja, kuten sanomalehtiä ja nestekartonkipakkauksia.


Valitse ympäristöystävällisempiä kasvualustoja

Sillä on väliä, mitä ruukkuun laittaa. Turpeettomat vaihtoehdot ovat ympäristön kannalta kestävämpi valinta. 
Kuva: Mia Johansson / Kuutar Kuva

Kasvualustat ovat keskeinen osa kasviharrastusta, sillä lähes kaikki huonekasvit kaipaavat jonkinlaista kasvualustaa, epifyyttejä lukuunottamatta.

Kasvualustana voi käyttää multapohjaisia tai mullattomia materiaaleja, joiden eroista kerron enemmän tässä aiemmassa blogipostauksessa. Se, mikä kasvualusta kenenkin tarpeisiin sopii parhaiten, riippuu aivan ihmisestä, kasveista sekä niiden tarpeista.

Varsinkin multapohjaisten kasvualustojen kanssa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, mitä se pussi on ihan oikeasti syönyt, sillä useimmat multana myytävät tuotteet ovat todellisuudessa erilaisia turpeen ja hiekan seoksia. Turpeesta ja sen ympäristövaikutuksista enemmän tässä postauksessa.

Oma suositukseni on jättää turve ostamatta, sillä vaihtoehtoja on. Kysy paikallisesta puutarhaliikkeestäsi turpeettomia kasvualustoja ja luo niille kysyntää. Puhu aiheesta tutuille ja sukulaisille, sillä harva tiedostaa sitä, mitä multapussissa on tai miten haitallista turve ympäristölle on. Tai sitä, että turpeettomat vaihtoehdot ovat aivan yhtä helppoja, eivätkä mitenkään merkittävästi kalliimpia käyttää.


Jos käytät mullattomia kasvualustoja, niin huomioi, että monia niistä voit käyttää lähes loputtomasti uudelleen. Huuhdo kasvualusta kuumalla vedellä esimerkiksi siivilässä ja se on valmis uudelleenkäytettäväksi. Huomioi kuitenkin, että jos olet käyttänyt kasvualustassa systeemisiä torjunta-aineita, niin näitä ei tule päästää viemäriin, sillä nämä aineet ovat ympäristölle haitallisia.

Jos kasvualustassa on käytetty systeemisiä torjunta-aineita, kuten torjunta-ainepuikkoja, älä huuhdo sitä suoraan viemäriin, vaan tee se esimerkiksi ämpärissä. Tämän veden voit imeyttää vaikkapa pahviin tai sanomalehtiin ja hävittää sekajätteen mukana. Jos tämä kuulostaa hankalalta, niin systeemisiä torjunta-aineita sisältävän kasvualustan voi hävittää kokonaisuudessaan sekajätteen mukana.

Sama pätee mullassa kasvaviin kasveihin, joiden kanssa on käytetty kasvualustaan levitettäviä systeemisiä torjunta-aineita. Nämä ovat ympäristölle vaarallisia aineita ja tällaista kasvia ei saa hävittää kompostoimalla tai biojätteen seassa, vaan sen paikka on sekajätteessä.

Kuolleet kasvit ja kasvin osat, kuten varisseet lehdet ja kuihtuneet kukat voi ja kannattaakin hävittää kompostoimalla, jos niiden mukana ei ole systeemisiä torjunta-aineita.

Käytä torjunta-aineita harkiten ja vastuullisesti

Tuholaiset ovat osa huonekasviharrastusta ja tulevat aina olemaan. Niiltä on lähes mahdotonta välttyä, joten kannattaa kehittää suunnitelma niiden varalta jo etukäteen. Yleisimmät tuholaiset on syytä tuntea, jotta osaat torjua ne lajinmukaisin keinoin. Apua tuholaisten tunnistamiseen ja torjuntaan saat Huonekasvibiologiaa-verkkokurssilta sekä -kirjasta.

Torjunnassa kannattaa kiinnittää huomiota kestävyyteen. Monet torjunta-aineet ovat ympäristölle vaarallisia, onhan niiden tarkoitus kuitenkin tappaa. Kasvituholaisten lisäksi ne tappavat myös esimerkiksi pölyttäjiä ja muita hyödyllisiä hyönteisiä luontoon joutuessaan. Ja kuten ylempänä saatoit jo huomata, systeemisiä torjunta-aineita käytettäessä kasvien ja kasvualustan kierrättäminen muuttuu melko mutkikkaaksi.

Vihannespunkeista kärsivä posliinikukka upotushoidossa.
Kuva: Emilia Schulman

Jos ei ole pakko käyttää kovimpia aineita torjunnassa, älä käytä niitä. Jos käytät, noudata aina tarkasti pakkauksen ohjeita ja käytä torjunta-ainetta riittävän paljon. Suojaa tilat esimerkiksi paperilla, älä päästä torjunta-aineita viemäriin ja hävitä tilan suojaamisessa käytetty materiaali sekajätteen mukana. Itse käytän kemiallisten torjunta-aineiden kanssa myös aina kertakäyttöhanskoja sekä maskia vähentääkseni omaa altistumistani aineille.

Vaihtoehtoisia torjuntamenetelmiä, jotka ovat ympäristön kannalta parempia, on esimerkiksi biologinen torjunta, jossa tuholaisia torjutaan niiden luontaisilla saalistajilla, kuten petopunkeilla, kesärikkaluteilla, sukkulamadoilla, leppäkertuilla ja petoripsiäisillä. Torjuntaeliöitä myy Suomessa Tarhurin Apu / Biotus OY.

Tuholaistorjunnassa kannattaa hyödyntää myös mekaanisia keinoja, kuten kasvien pesemistä ja lehtien pyyhkimistä. Esimerkiksi villakilpikirva on täysin mahdollista hävittää poistamalla kaikki näkyvillä olevat yksilöt alkoholiin kastetulla pumpulipuikolla.

Yksi hyvä keino pienehköjen kasvien kanssa on myös niiden upottaminen veteen noin 24 tunniksi, jolloin tuholaiset hukkuvat. Veteen voi halutessaan lisätä pienen määrän saippuaa ja öljyä, joka tehostaa vaikutusta, mutta pelkkä vesikin riittää tukehduttamaan tunkeilijat.

Ammattiviljelyssä kasvinsuojelusta puhuessa käytetään usein termiä IPM eli Intergated Pest Management. Vapaasti suomennettuna tämä tarkoittaa ingegroitua tuholaistorjuntaa. Tämä tarkoittaa kokoelmaa erilaisia menetelmiä, joilla niin kasvituholaisia kuin rikkaruohojakin torjuntaan painottaen ennaltaehkäiseviä menetelmiä ja vahvistaen kasvien terveyttä ja vastustuskykyä. Jos ongelmia ilmenee, niiden ratkominen aloitetaan pehmeämmistä keinoista edeten vahvempiin, tavoitteena löytää se miedoin toimiva keino. Kemiallinen torjunta on listassa viimeisimpänä keinona, johon tartutaan.

Samaa logiikkaa voi noudattaa kotona huonekasvien kanssa. Panosta kasvien terveyteen pitämällä huolta kullekin lajille oikeanlaisista kasvuolosuhteista. Vahvista kasveja minimoimalla ääriolosuhteita sekä muita stressin aiheuttajia. Jos tuholaisia ilmenee, aloita niiden torjunta mekaanisista ja biologisista keinoista ennen kuin kaivat torjunta-aineita esille. Toisinaan tuholaiset voi saada kuriin pelkästään muuttamalla kasvuolosuhteita siten, että kasvi kasvaa niin vahvaksi, että muutama ripsiäinen ei onnistu vahingoittamaan sitä. Esimerkkinä kerrottakoon, että omalla peikonlehdelläni on ollut yli puoli vuotta ripsiäisiä, eivätkä ne vaikuta sen kasvuun mitenkään.


Huonekasvien pitäminen elossa säästää sekä ympäristöä että rahaa.

Valjasta kasvibiologian perusteiden osaaminen supervoimaksesi huonekasvien hoidossa! Opi ymmärtämään kasvien toimintaa, tunnistamaan tuholaiset ja torjumaan ne tehokkaasti.

Huonekasvibiologiaa-verkkokurssi on selkeä ja mukaansatempaava paketti, joka nostaa kasviosaamisesi seuraavalle tasolle.

Huonekasvibiologiaa -kirjaa myydään myös erikseen.


Edellinen
Edellinen

Helmikuun kasviheimo: Koisokasvit (Solanaceae)

Seuraava
Seuraava

Tammikuun kasvisuku: Mansikat (Fragaria)