Huonekasvien talvi
Huonekasveilla voi mennä talvellakin ihan hyvin. Kuvassa Passiflora citrina
Useimpien kasvattamiemme huonekasvien luontainen kasvuympäristö poikkeaa hyvin paljon siitä, millaissa olosuhteissa ne kasvavat meillä sisällä.
Luonnossa on enemmän tilaa, valoa, kosteutta, ravinteita sekä biologisesti monipuolisempi kasvuympäristö. Talven myötä olosuhteet käyvät monin tavoin vielä vaikeammiksi, kun valon ja kosteuden määrä vähenee entisestään. Siksi talvi on yleensä aikaa, jolloin huonekasveilla alkaa mennä huonosti. Erilaisten vaurioiden määrä lisääntyy ja tuholaisia ilmaantuu enemmän. Tämä on usein seurausta kasvien stressireaktioista, jotka johtuvat huonoista kasvuolosuhteista.
Mitä tälle kaikelle voi tehdä ja miten huonekasvit pidetään talvikaudellakin hyvinvoivina? Tarvitsevatko huonekasvit lepokautta ja millainen valo ja valon määrä ovat hyviä?
Tässä postauksessa perehdymme näihin aiheisiin, jotta kasvisi pysyisivät hengissä tämän talven.
Valo
Kenties suurin yksittäinen syy siihen, miksi kasvit menevät talvella huonoon kuntoon, on valon vähyys. Suomen talvessa luonnonvaloa on erittäin vähän tarjolla. Ilman riittävää valoa kasvi ei yhteytä eikä tuota itselleen energiaa, jonka turvin se voisi kasvaa. Jatkuva kasvu taas on kasvin elämän kannalta välttämätöntä.
Jos valoa ei tule ikkunasta riittävästi, mitä harvemmin sisätiloissa talvella tulee, on turvauduttava keinovaloon. Erilaisia mahdollisuuksia ja ratkaisuja kasvien keinovalaistukseen on lukuisia ja jokainen löytää varmasti tarpeisiinsa ja budjettiinsa parhaiten sopivan vaihtoehdon.
Tärkeintä on, että valaisin on riittävän kirkas, riittävän lähellä kasveja ja sellainen, että se ei kuumuudella polta kasveja. Nykyisin on tarjolla jo hyvä valikoima tehokkaita LED-valaisimia sekä polttimoita, jotka soveltuvat kasvivaloiksi erittäin hyvin. Valaisimen ei siis tarvitse olla brändätty kasvivaloksi soveltuakseen kasveille erinomaisesti, vaikkakin kasvivaloina myytävien lamppujen ja valaisimien ominaisuudet ovat yleensä kasvien tarpeisiin räätälöityjä.
Halvimpia ovat rakennustyömaille tarkoitetut LED-valaisimet, jotka ovat rumia, mutta erittäin kustannustehokkaita. Näiden kanssa on huomioitava paloturvallisuus erityisen tarkkaan. Valaisimia ei saa kiinnittää suoraan mihinkään syttyvään materiaaliin, vaan ne on hyvä kiinnittää esimerkiksi metallitankoon, joka ripustetaan katosta, jotta ilma kiertää valaisimen ympärillä riittävän viilennyksen takaamiseksi.
Toinen edullinen ratkaisu on käyttää mahdollisimman kirkkaita polttimoita aivan tavallisissa valaisimissa. Isokantaiseen eli E27-kantaiseen valaisimeen saa erittäin tehokkaita LED-lamppuja, kuten Airamin Superluxia, joka on häikäisevän kirkas ja saa kasvit kasvamaan hyvin.
Tavanomaisessa lampussa kirkkaudella voidaan kompensoida sitä, että sen sisältämiä aallonpituuksia ei ole optimoitu kasvien tarpeita ajatellen, vaan nämä ovat suunnattuja normaaliin valaistukseen. Näinollen tällaisissa polttimoissa on otettava kirkkain saatavilla oleva, että siinä on mahdollisimman paljon kasville hyödyllisiä aallonpituuksia. Siinä sivussa tulee myös sellaisia, joista kasville ei ole hyötyä.
Huonekasveja Arcadia Jungle Dawn-valaisimen alla.
Kuva: Emilia Schulman
Yleensä kalleimpia ovat kasvien tarpeisiin räätälöidyt valaisimet, joissa aallonpituudet ovat niitä, mitä kasvit voivat parhaiten hyödyntää. Vanhemman tekniikan kasvivalaisimet ovat tästä syystä väriltään violetinpunaisia, sillä nämä ovat niitä aallonpituuksia, joita kasvi käyttää eniten hyödykseen. Nykyisin on myös olemassa erittäin hyviä ja laadukkaita kasvivalaisimia, joiden valon spektri on kasveille suunniteltu, mutta valon väri näyttää silti ihmissilmään kirkkaan valkoiselta. Näillä on hintaa, mutta ovat myös sen arvoisia.
Oma suositukseni tästä ryhmästä on terraarioihin suunnattu Arcadia Jungle Dawn. Pitkä valaisin valaisee ison määrän kasveja ja se on erittäin helppo asentaa vaikkapa kattoon.
Kasvivalon tulisi olla vuorokaudessa päällä vähintään 10-12 tuntia, jotta kasvi ehtii yhteyttämään päivän aikana tarpeeksi pysyäkseen aktiivisessa kasvussa.
Valoa voi olla enemmänkin, eikä kasvia haittaa, vaikka valo olisi päällä ympäri vuorokauden, mutta valaisimen kannalta on hyvä, että se on välillä myös pois päältä ja pääsee jäähtymään.
Useimmat kasvivalot ovat kirkkaita tai niiden sävy voi olla ihmissilmään epämiellyttävä. Tällöin käytännöllinen ratkaisu voi olla ajastaa valot siten, että ne ovat päällä yöaikaan ja päivällä voit nauttia kodissasi itsellesi mieluisasta valaistuksesta. Kasveille sillä ei ole väliä, mihin aikaan vuorokaudesta ne saavat tarvitsemansa valon, kunhan se tapahtuu samaan aikaan joka päivä.
Tarvitsevatko kasvit pimeää?
Yleinen myytti kasvien suhteen on se, että niillä täytyisi olla pimeä jakso. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, ellei kyseessä ole kasvit, joiden haluaisit kukkivan. Valojaksojen pituudella on merkitystä kasvien kukinnalle, esimerkiksi kaikkien rakastama kausikasvi joulutähti ei kuki, jos se saa valoa enemmän kuin kymmenen tuntia vuorokaudessa. Kyseessä on siis niinsanottu lyhyen päivän kasvi. Jos sitä pidettäisiin 24h valojen alla, se kyllä kasvaisi paljon, mutta ei kukkisi lainkaan.
Kaikkien kasvien kukintaan valojakso ei kuitenkaan vaikuta ja jos kasvatat kasveja, joiden et halua kukkivan tai joiden kukinnalla ei ole sinulle väliä, ei valojaksolla ole maksimipituutta. Yhteyttäminen tapahtuu ihan yhtä hyvin ympärivuorokautisessa valossa kuin 12 tunnin valo-pimeä -jaksolla.
Huonekasvibiologiaa -verkkokurssilla sekä kirjassa tutustumme yhteyttämisen saloihin ja sen merkitykseen huonekasveille tarkemmin, mutta tiivistetysti asia menee näin: Yhteyttäminen on kaksivaiheinen reaktiosarja, jossa valo- ja pimeäreaktiot seuraavat toisiaan. Valoreaktio tarvitsee tapahtuakseen valosta saatavaa energiaa. Jos sitä ei ole tarpeeksi, valoreaktioita ei siis tapahdu ja kasvi ei saa energiaa. Valoreaktiota seuraavat pimeäreaktiot, jotka eivät tarvitse valoa tapahtuakseen, mutta valosta ei ole niille haittaa. Yleensä nämä tapahtuvat pimeässä, koska luonnossa yö seuraa päivää. Todellisuudessa pimeydellä ei kuitenkaan ole tämän prosessin kannalta väliä. Se tapahtuu joka tapauksessa. Eli ainoastaan valo vaikuttaa yhteyttämiseen, pimeä ei.
Sukella syvemmälle kasvien toimintaan!
Huonekasvibiologiaa -verkkokurssi ja kirja muuttavat suhteesi huonekasveihin antamalla sinulle selkeämmän käsityksen siitä, miten kasvit toimivat ja miten voit tukea niiden kasvua niiden tarpeista käsin.
Kun haluat pitää kasvisi elossa, nauttia niistä enemmän ja lähteä ainutlaatuiselle oppimismatkalle vihreiden ystäviesi syövereihin, on tämä vastaus kysymyksiisi.
Lämpötilat
Huonekasveina pidettyjen kasvien tarpeet lämpötilan suhteen vaihtelevat kovasti ja tähän vaikuttaa paljon se, mistä päin maailmaa ne ovat kotoisin ja millaiset lämpötilat siellä ovat eri vuodenaikoina. Huonekasvien kasvatuksessa tulisi pyrkiä mahdollisimman tarkkaan jäljittelemään näitä olosuhteita ja niitä lämpötiloja, joissa kasvi luonnossa kasvaa.
Trooppiset kasvit kasvavat luonnossa alueilla, joissa ei ole talvea, eivätkä ne siten tarvitse huonekasveinakaan talvea tai lepokautta. Näiden kasvu kannattaakin pyrkiä pitämään yllä ympäri vuoden. Tämä vaatii usein erilaisia apukeinoja optimaalisten kasvuolosuhteiden ylläpitämiseksi.
Toiset kasvit taas ovat kotoisin paikoista, joissa kesä- ja talvilämpötilojen välillä on eroja. Tällaisia ovat esimerkiksi monet vanhan ajan huonekasvit, kuten pelargonit, kliivia tai kamelia. Näillä kaikilla lämpötila vaikuttaa kasvun lisäksi voimakkaasti kukintaan ja esimerkiksi kliivia ei yleensä kuki ilman, että sillä on ollut viileä kausi. Myös monet kaktukset hyötyvät viileästä jaksosta talvella. Näihin kuuluvat myös lehtikaktukset, joilla viileä jakso edistää kukintaa.
Tämän vuoksi monet näistä kasveista ovat sellaisia, jotka viihtyvät varsinkin vanhoissa rakennuksissa, joiden sisälämpötila laskee talvella.
Ole varovainen, kun sijoitat kasveja ikkunalle talvella. Ne saavat sieltä valoa, mutta ne voivat saada sieltä myös vetoa, joka ei ole niille hyväksi.
Trooppiset kasvit taas eivät viileää kaipaa ja useimmille se on varsin haitallista. Suomalaisina meidän voi olla vaikea käsittää sitä, mutta monelle trooppiselle kasville jo +10°C lämpötila on hengenvaarallisen kylmä. Esimerkiksi useimmat huonekasveina kasvatettavat vehkakasvit, kuten peikonlehti, kultaköynnökset tai köynnösvehkat, eli Philodendron-suku, sietävät erittäin huonosti alle 15°C lämpötiloja.
Optimaalinen lämpötila useimpien kasvien kasvuun on noin 20°C. Kun lämpötila pysyy tasaisena ja valoa on tarpeeksi, ne pysyvät kasvussa ympäri vuoden, eli lepojaksoa ei ole. Tällöin ne saattavat tarvita myös lannoitusta läpi talven. Jos siis kasvi kasvaa aktiivisesti, se käyttää ravinteita ja tällöin jatketaan lannoitusta samaan tapaan kuin kesälläkin.
Talvikaudella on tärkeää huomioida myös, etteivät kasvit saa vetoa ikkunoista. Ikkunoiden tiivisteet kannattaa pitää kunnossa ja tarvittaessa vielä teipata maalarinteipillä ikkunoiden reunat, jos niistä vetää. Älä tuuleta aivan kasvien viereisestä ikkunasta, vaan pyri hoitamaan tuuletus siten, että kylmä ilma ei osu suoraan kasveihin. Vaikka ne olisivatkin kestävää sorttia, on äkillinen lämpötilan lasku kova shokki mille tahansa kasville.
Lämmityskauden aikana huolehdi myös, että kasvit eivät ole suoraan kosketuksissa lämmityslaitteiden, kuten pattereiden kanssa. Lämpöpatteri aiheuttaa helposti palovammoja kasvien lehtiin, eivätkä ne parane.
Jos kasvisi ovat ikkunalaudalla, jonka alla on lämpöpatteri (kuten useimpien ikkunalautojen alla on), on syytä ottaa huomioon tämän ylimääräisen lämmön vaikutus kasviin. Jos se saa runsaasti lämpöä altapäin, se nopeuttaa kasvualustan kuivumista ja lisää kasteluntarvetta.
Yleensä patterin päällä ei ole se paras paikka kasvattaa kasveja, mutta toisaalta monissa kodeissa se on myös paikka, jossa kasvit saavat edes vähän luonnonvaloa. Patteri ei välttämättä ole pahasta, mutta se voi nostaa kasvienkin lämpötilaa melkoisesti ja yhdistettynä ikkunasta mahdollisesti tulevaan vetoon se voi olla kasveille hyvin hankala ympäristö kasvaa.
Tarkkaile siis ikkunalaudalla olevien kasviesi olosuhteita ja tarvittaessa siirrä ne parempaan paikkaan talveksi. Keinovalojen avulla voit järjestää hyvät valo-olosuhteet mihin tahansa paikkaan kotonasi.
Ilmankosteus
Talven kylmyys kuivattaa ilmaa ja kaikenlainen asuntojen lämmittäminen kuivattaa vielä lisää. Useimmille kasveille tällainen kuiva ilma on epänormaalia ja se itsessään jo saattaa vahingoittaa niitä. Kuivuus saa usein aikaan kasveissa joukon erilaisia stressireaktioita, joihin vaikuttaa myös valon puute tai epäsopivat lämpötilat. Stressaantunut kasvi onkin hyvä saalis erilaisille kasvintuhoojille, kuten ripsiäisille ja vihannespunkeille. Ne myös viihtyvät hyvin kuivassa ja lämpimässä, jolloin ne lisääntyvät tehokkaasti.
Ilmankosteutta kannattaakin pyrkiä nostamaan talvella. Paras väline tähän on ilmankostutin. Sumuttelusta ei kasveille ole juurikaan hyötyä ja se saattaa jopa haitata niitä. Sen vaikutus ilmankosteuteen on parhaassakin tapauksessa vain hädintuskin huomattava, eikä sen vaikutus kestä muutamaa minuuttia pidempään.
Kotimainen Ufoxin ilmankostutin ei ehkä ole se kaunein, mutta tehokas se on ja koska se kaihduttaa kosteutta kuumentamalla vettä, se on myös hygieenisempi kuin ultraäänikostuttimet.
Ilmankostutin sen sijaan nostaa kosteutta tasaisemmin, tehokkaammin ja suuremmalla alueella. Tasaiset ja hitaat liikkeet kasvuolosuhteissa ovat kasvien kannalta paljon parempi vaihtoehto, sillä ne eivät oikein pysy mukana kovin äkkinäisissä muutoksissa.
Kasvien lisäksi korkeampi ilmankosteus on myös ihmiselle hyväksi. Kuiva sisäilma kuivattaa ihoa ja limakalvoja ja voi aiheuttaa esimerkiksi silmien ja kurkun ärsytystä, ihon kuivuutta ja halkeilua sekä herkemmillä ihmisillä myös nenäverenvuotoja. Ilmankosteuden nostaminen puolestaan pitää nämä asiat paremmin kunnossa. Oman empiirisen kokemukseni pohjalta voin väittää myös, että se vähentää joidenkin ihmisyksilöiden kuorsaamistaipumusta sekä helpottaa hengittämistä flunssaisena.
Ihanteellinen ilmankosteus kasveille on noin 40-70% paikkeilla. Toiset kasvit vaativat enemmänkin, jopa yli 80%, mutta nämä ovat yleensä terraarioissa tai muissa suljetuissa systeemeissä kasvatettavia kasveja. Erittäin korkea ilmankosteus voi olal myös talojen rakenteille haitaksi, joten tässä on hyvä pyrkiä löytämään kultainen keskitie, joka tukee niin kasvien, ihmisten kuin rakennustenkin hyvinvointia.
Tuholaiset
Tältä näyttää ripsiäisen syöntijälki. Voit lukea niiden torjunnasta enemmän tästä aiemmasta postauksesta.
Talvi on erilaisten kasvituholaisten kulta-aikaa. Kuiva huoneilma ja heikkojen kasvuolosuhteiden vuoksi verkkaisesti kasvavat kasvit tarjoavat ihanteelliset olosuhteet vihannespunkeille, ripsiäisille ja muille kiusankappaleille. Niiden havaitseminen voi olla vaikeaa ennen kuin niitä on paljon, joten ne pääsevät yleensä leviämään laajalle.
Siksi kasveja onkin hyvä tutkia säännöllisesti ja tarkasti erityisesti talvikaudella. Kaikkiin epätavallisiin jälkiin lehdissä on syytä kiinnittää huomiota ja toimia heti, jos merkkejä tuholaisista on. Käytä apuna suurennuslasia, jotta voit varmistua siitä, mitä läiskät kasvien lehdissä on.
Jos havaitset tuholaisia, niiden torjunta on sitä helpompaa, mitä aikaisemmassa vaiheessa sen aloitat. Torjuntaan tulee suhtautua vakavasti ja hoitaa se huolella loppuun asti, sillä kun tuholaisista puhutaan, niin pitää täysin paikkansa, että se mikä ei tapa, vahvistaa. Puutteellinen ja huonosti suoritettu kemiallinen torjunta luo torjunta-aineille vastustuskykyisiä tuholaiskantoja, joihin vanhat konstit eivät enää toimikaan.
Tämän vuoksi suosin itse biologista torjuntaa ja kannustan sen käyttöön, sillä sille ei voi syntyä vastustuskykyä. Se on myös niin ihmisille, lemmikeille kuin ympäristöllekin parempi vaihtoehto ja sopii erinomaisesti myös esimerkiksi lapsiperheisiin.
Tuholaisten ennaltaehkäisyyn toimii kasvien kasvuolosuhteista huolehtiminen, sillä terve kasvi ei ole yhtä helppo saalis kuin stressaantunut. Kasveilla on vastustuskyky siinä missä eläimilläkin ja kun kasvilla on asiat kunnossa, sen vastustuskykykin toimii.
Tuholaisia voi ehkäistä ja torjua varhaisessa vaiheessa myös pesemällä kasveja suihkussa, jos vain kasvit ovat sen kokoisia, että ne voi suihkuun viedä. Riittävän kovalla paineella tehty suihkutus poistaa mekaanisesti tuholaisia kasvin lehdiltä. Kasvin peseminen on myös aina ensimmäinen askel tuholaisten torjunnassa, tekipä sen sitten kemiallisilla tai biologisilla torjuntakeinoilla.
Tunnista tuholaiset ja torju ne oikein!
Huonekasvibiologiaa -verkkokurssilla pääset sukeltamaan kasvituholaisten ja kasvitautien maailmaan pitkän kaavan kautta. Opi tunnistamaan yleisimmät kasvituholaiset ja nosta itsesi niiden yläpuolelle ottamalla turvallinen ja tehokas torjunta haltuun.
Tuholaiset ja kasvitaudit on esitelty kattavasti myös Huonekasvibiologiaa -kirjassa, jota voit ostaa myös erikseen.
Kastelu
Viimeisenä, mutta kenties tärkeimpänä on kastelu ja sen oikea määrä. Moni meistä sortuu kasviensa hukuttamiseen talvella ja se on yksi yleisimpiä kasvien kuolinsyitä talvella.
Kun valon ja lämmön määrä vähenee, vähenee myös kasvin veden tarve. Myös kuivassa huoneilmassa kasvi kuluttaa vähemmän vettä kuin optimaalisessa ilmankosteudessa, jossa kasvin vesitalous toimii hyvin.
Kosteusmittari auttaa arvioimaan kasvien kastelun tarvetta. Tämä mittari mittaa myös valoa ja pH-arvoa.
Kuva: Emilia Schulman
Tämän vuoksi en koskaan neuvo, miten usein kasveja tulisi kastella, koska tähän ei ole olemassa yleispäteviä ohjeita, vaan kasvien vedentarvetta tulee opetella arvioimaan esimerkiksi kasvin ulkoisten signaalien sekä kasvualustan tuntuman perusteella.
Kun veden määrä kasvin sisällä laskee, nestejännityksen muutos saa aikaan sen, että kasvin lehtiasento muuttuu. Lehdet kääntyvät alemmas ja toisilla kasveilla, kuten dramaattisuudestaan tunnetulla viirivehkalla, lehdet saattavat alkaa jopa roikkumaan. Kaarisulkasaniaisessa ja rönsyliljassa veden tarve näkyy myös lehtien värissä, joka muuttuu janoisella kasvilla vähemmän eläväiseksi, hieman harmahtavaksi.
Mitä paremmin tunnet kasvisi, sen tarkemmin osaat näihin signaaleihin reagoida ja antaa oikean määrän vettä oikeaan aikaan. Kasvualustan kosteutta kannattaa myös tunnustella sormin, enkä nyt tarkoita pelkän pintamullan rapsuttelua, vaan sormi pitää työntää ihan kunnolla multaan. Jos multa on kuivaa syvemmältäkin, on syytä antaa vettä lisää.
Hyvänä apuvälineenä kosteuden arviointiin ruukun pohjaa myöten toimii myös kastelumittari, jonka metallinen anturi työnnetään ruukun pohjaan saakka ja se ilmaisee selkeällä skaalalla, onko multa kuivaa, kosteaa vai märkää.
Kun pidät huonekasviesi kasvuolosuhteet tasaisina ja hyvinä talvenkin ajan ja reagoit siihen, jos niissä tapahtuu jotain poikkeavaa, voit pitää ne hyväkuntoisina ja elinvoimaisina talvenkin yli.
Jos kaipaat kasviesi kanssa henkilökohtaisia neuvoja, saat niitä Millefolian Puutarhaneuvonnasta sekä Huonekasvikartoituksesta. Huonekasvikartoitus on saatavilla Tampereenja Pirkanmaan alueella, mutta neuvontaa saa myös videoyhteyden välityksellä etänä.
