Pienet kestävät valinnat puutarhassa

Puutarhanhoidosta saa ekologisempaa jo pienillä muutoksilla.

Puutarhanhoito ei aina ole niin ekologista ja kestävää kuin voisi kuvitella. Mielikuvat puutarhoista ja niiden hoitamisesta ovat kyllä hyvin vihreitä ja luonnollisia, mutta pinnan alla voi lymytä vaikka mitä. Monia näistä asioista pidetään myös niin itsestäänselvyyksinä, että ei tulla edes ajatelleeksi niiden ympäristövaikutuksia.

Kun ryhdyin yrittäjäksi ja perustin Millefolian, päätin heti alusta asti, että haluan tehdä asiat toisin. Haluan toimia aidosti ekologisista lähtökohdista käsin. Kun näitä valintoja tekee heti alusta asti, ne eivät ole edes vaikeita toteuttaa, vaikka joskus vaativatkin asioiden ajattelua uudella tavalla.

Tässä jaan muutamia omia periaatteitani, joiden avulla sinäkin voit ottaa askeleen ekologisempaan suuntaan puutarhasi kanssa.

Tässä julkaisussa on affiliate-linkkejä, jotka on merkitty tähdellä*. Tämä tarkoittaa sitä, että jos ostat linkin tuotteen, saan siitä pienen provikan. Suosittelen itse hyväksi havaitsemiani tuotteita ja teen sitä ihan tiedon jakamisen ilosta. Joskus tästä suosittelusta on myös mahdollista hyötyä vähän itse, joten käytän tällaiset mahdollisuudet hyväkseni. En tule nyt tai tulevaisuudessakaan mainostamaan mitään sellaista, minkä takana en itse pystyisi 100% seisomaan.

1. Terve menoa turve!

Ehkä helpoimpia asioita, joita voit tehdä vaikka heti, on jättää turve ja muovi käyttämättä puutarhassasi. Turpeen käytöstä olen puhunut paljon Millefolian kanavilla ja se on minulle hyvin tärkeä aihe. Jotta ymmärtäisimme, miksi turpeettomuus on tärkeää, meidän tulee ensin ymmärtää, mitä turve on.

Kirkaslammin suota Seitsemisen kansallispuistossa.

Turve on suon vähähappisessa ympäristössä erittäin hitaasti maatunutta sammalta ja muuta kasviainesta. Suomalaisilla soilla turvekerrosta syntyy noin yksi millimetri vuodessa ja turvesuon palautuminen täysin ennalleen turpeenoton jälkeen kestää noin 6000-8000 vuotta. Nämä toki ovat arvioita, sillä kukaan meistä ei ole näkemässä sitä aikaa, kun suot ovat palautuneet meidän aikamme toiminnasta.

Turvetta muodostuu ainoastaan soilla, jotka ovat monimuotoisia ja erittäin herkkiä ekosysteemejä. Niillä elää useita uhanalaisia ja vaarantuneita kasvi- ja eläinlajeja. Suomen lisäksi turvetta tuotetaan myös muualla maailmassa, jossa turvemaat ovat yhtälailla arvokkaita elinympäristöjä monille lajeille.

Turve sitoo itseensä erittäin paljon hiiltä, jopa 10 kertaa enemmän kuin metsä. Suot ovat siis massiivisia hiilinieluja, joita tämänhetkisen ekokatastrofin kynnyksellä tarvitaan kipeämmin kuin koskaan. Jos suo kaivetaan, sieltä vapautuu myös suuria määriä metaania, joka on huomattavasti hiilidioksidia voinakkaampi kasvihuonekaasu.

Miksi ihmeessä turvetta sitten käytetään yhtään missään?

Turve on halpaa. Todennäköisesti osin siksi, että suomalaista turvetuotantoa on tuettu valtion rahoilla. Turve toimii kasvualustana hyvin esimerkiksi kasvihuoneilla, jossa ilmankosteus ja lämpötila ovat korkeat ja valoa on paljon, jolloin kasvit saadaan erittäin tehokkaaseen kasvuun. Silloin on tärkeää, että kasvualusta pidättää kosteutta hyvin.

Turve on kohtalainen kasvualustamateriaali myös puutarhassa, joskin sillä on taipumus painua ja tiivistyä ajan mittaan. Ja niin, onhan se halpaa. Kahdellakympillä saattaa saada viisi säkkiä turvepohjaista “multaa”.

Mitä vaihtoehtoja turpeelle on?

Turpeelle on paljon hyviä vaihtoehtoja!

Turpeen käytöstä niin puutarha- kuin energiantuotantokäytössä ollaan luopumassa vähitellen maailmalla. Muun muassa Iso-Britannia ja Irlanti ovat jättämässä turpeenkäytön historiaan. Suomessa tällaisia suunnitelmia ei toistaiseksi ole tiedossa, mutta jokainen meistä voi tehdä kestäviä valintoja itse.

Kun ostat multaa, katso pussin takaosasta, mitä se sisältää. Turpeettomia vaihtoehtoja on tarjolla kaiken aikaa enemmän. Muun muassa suuret suomalaiset multavalmistajat Kekkilä ja Biolan ovat kehittäneet oikein toimivia turpeettomia kasvualustoja. Hintaero turvepohjaisiin ei edes aina ole niin suuri. Biolanin turpeetonta puutarhamultaa saa monesta rautakaupasta hieman vajaan viiden euron hintaan / säkki. Eli sitäkin saa kahdellakympillä neljä säkkiä.

Myös saksalainen Neudorff valmistaa hyviä turpeettomia kasvualustoja erikoisempiinkin tarpeisiin, kuten spesifisti tomaateille tai palmuille.

Pieni suomalainen Kiteen Mato ja Multa valmistaa kenties parasta kokeilemaani turpeetonta multaa, joka koostuu matokompostista sekä rehevöityneistä järvistä kerätystä järviruo’osta.

Uutena toimijana alalla on myös KotiPihan puutarhatuotteet, joka toimittaa turpeetonta multaa myös suursäkeissä pihaan.

2. Lähtöpassit myös muoville

Hallaharsoa ja katemuoveja käytetään esimerkiksi perunan ja mansikan viljelyssä.

Toinen puutarhojen ekosynti on muovin käyttö. Ja muoviahan syydetään ihan joka paikkaan - sinnekin, minne sitä ei todellakaan tarvita.

Muovi on toki monessa paikkaa käytännöllinen materiaali: se on halpaa, kevyttä eikä mene pikku kolauksesta rikki. Ja muovia voi kierrättää tehokkaasti, joka hieman vähentää sen ympäristökuormaa - jos se vaan kierrätettäisiin!

Puutarhassa muovia löytyy muun muassa juurimatoista ja maisemointikankaista, hallaharsoista, katekankaista, varjostuskankaista ja taimien juuriverkoista. Muovi ei maadu, vaikka se katoaakin silmistä. Kun se ajan myötä hajoaa puutarhassa yhä pienemmäksi ja pienemmäksi, siitä muodostuu haitallista mikromuovia.

Isommatkin kappaleet muovia voivat olla haitallisia joutuessaan esimerkiksi eläinten syömiksi tai tarttuessaan kiinni niiden jalkoihin. Linnut saattavat kuljettaa pesiinsä vaikkapa pressusta tai maisemointikankaasta irronneita muovisuikaleita, jotka pesässä takertuvat poikasten jalkoihin aiheuttaen pahimmillaan kuolioita ja raajojen irtoamista. (Samasta syystä pitkiä hiuksia tai pitkäkarvaisten eläinten karvaa ei pidä heittää luontoon.)

Ei hätää, muovillekin on vaihtoehtoja!

Kaikissa paikoissa muovia ei voi välttää. Esimerkiksi monet kasvit ja taimet ostetaan puutarhaan muoviin pakattuna. Kun pakkausmuovit kierrätetään, ne saadaan takaisin raaka-aineeksi ja pidettyä pois luonnosta. Huolehdithan siis muovijätteen oikeasta lajittelusta ja kierrätyksestä.

Jos istutat puita, jotka myydään verkkopussi juurten ympärillä, poista verkot. Myyjä saattaa sanoa, että verkko kyllä hajoaa maahan ja sitä ei tarvitse poistaa, mutta totuus on, että se on todellakin syytä poistaa. Ne eivät aina hajoa niin nopeasti kuin luulisi ja saattavat myös vaurioittaa puiden juuria. Niistä myös irtoaa mikromuovia maaperään, jos niiden antaa vain hajota siellä. Joten älä kylvä mikromuovia, vaan poista verkot ja kierrätä ne.

Jos teet kukkapenkkiä tai istutusaluetta paikkaan, jossa on runsaasti rikkaruohoja ja haluat hidastaa niiden kasvua, voit juurimaton sijaan käyttää aaltopahvia. Se ei ole ikuinen, mutta ei ole juurimattokaan, vaan rikkakasvit tulevat kyllä siitäkin ajallaan läpi. Aaltopahvi kuitenkin maatuu, juurimatto ei. Myös maisemointikankaiden tilalla voit käyttää pahvia tai paksua kerrosta kostutettuja sanomalehtiä.

Uutena ja erittäin lupaavana innovaationa muovittomaan puutarhanhoitoon on tulleet erilaiset villasta valmistetut puutarhakankaat, joita voidaan käyttää katteena ja juurimattoina. Nämä valmistetaan huonolaatuisesta villasta, joka ei kelpaa esimerkiksi vaatteiden valmistukeen, mutta josta saadaan oikein toimivia puutarhakankaita.

Jos kaipaat rikkaruohojen torjuntaan apua katteen käytöstä, on ruohokatteen käyttäminen helppoa ja lähes ilmaista. Kun käytät keräävää ruohonleikkuria pihassasi, levitä vain leikkurista tuleva ruohosilppu viljelykasvien juurelle. Se auttaa kosteutta pysymään maassa, tukee hyödyllisen pieneliöstön toimintaa sekä lannoittaa maata maatuessaan. 5-10 cm kerros ruohokatetta torjuu rikkaruohoja tehokkaasti ja kitkettävää on paljon vähemmän.

3. Suosi suomalaista

Puutarha on lajirikas paratiisi, mutta mistä siellä olevat lajit ovat kotoisin? Useimmat niistä eivät ole kotimaisia ja osa näistä muualta tuoduista lajeista saattaa sopeutua Suomalaiseen luontoon hieman liian hyvin.

Näin on käynyt puutarhakasveiksi tuotujen lajien, kuten kurtturuusun, jättiputken, kanadanpiiskun, japanintattaren ja viitapihlaja-angervon kanssa. Puutarhakasvi on karannut luontoon ja syrjäyttää siellä kotoisia lajejamme sekä vaikuttaa monimutkaisiin ekosysteemien ketjuihin.

En toki sano, että pihassa ei saisi kasvaa lainkaan jalostettuja puutarhakasveja tai sellaisia, jotka eivät kuulu alkuperäiseen lajistoomme, mutta ehkä kotoisille lajeille voisi antaa enemmän jalansijaa? Ehkä pihan kaunis koristepuu voisikin olla sellainen, joka kasvaa täällä luonnostaankin. Ehkä pensasaidan voisi tehdä vaikka pihlajasta? Ehkä pajukkoa tai raitaa ei tarvitsekaan kaataa, vaan sen voi jättää pölyttäjille.

Myöskään nurmikkoa ei tarvitse leikata jokaisesta kohdasta puutarhaa lyhyeksi. Kotipihan ei tarvitse näyttää golfkentältä. Siellä saa olla voikukkia ja lemmikkejä.

Jos oikein hurjaksi heittäytyy, niin osan nurmikosta voi jopa korvata kylvämällä siihen niittysiemenseosta tai vaikka valkoapilaa. Valkoapila on itseasiassa erinomainen kasvi perinteisen nurmikon tilalle. Se ei kasva korkeutta eikä siten kaipaa samanlaista leikkaamista kuin nurmi. Apila on myös typensitojakasvi, eli se lannoittaa maata ihan vain kasvamalla siinä. Ja kun jätät edes osan apilanurmestasi leikkaamatta, se tarjoaa ravintoa pölyttäjille ja houkuttelee niitä pihaasi myös pölyttämään marjapensaat ja hedelmäpuut.

Niittysiemenseoksissa kannattaa huomioida, että niissä on nimenomaan kotimaisia lajeja. Kaupan seokset saattavat toisinaan sisältää sellaisia lajeja, jotka eivät kuulu suomalaiseen luontoon. Kun ostat siemenesi esimerkiksi Suomen niittysiemeneltä, saat varmasti kotoisia lajeja, jotka sekä viihtyvät täällä, että tarjoavat ruokaa nimenomaan kotimaisille hyönteisille.

4. Puolusta pörriäisiä

Leppäkertun toukat ovat hurjia petoja. Kuva: Emilia Schulman

Ja mitä hyönteisiin tulee, niin ne todellakin ovat osa puutarhaa ja puutarha on osa luontoa. On totta, että kaikki hyönteiset ja muut pikkueläimet eivät ole meille ihmisille niin mukavia, mutta iso osa niistä on hyödyllisiä.

Pistetään siis Thermacellit kiinni ja käytetään hyttysten torjuntaan perinteisiä karkoitteita. (Itse muuten käytän MozziWatchia*, joka on ainoa Tukesin hyönteiskarkoitteeksi virallisesti hyväksymä luonnollinen tuote. Sen lisäksi, että se oikeasti toimii, se ei haise pahalle ja karkoittaa hyttysten lisäksi myös punkit.)

Puutarhakasvien tuholaisten torjunnassakin kannattaa käyttää harkintaa, eikä suinpäin rynnätä ruiskuttamaan torjunta-aineita jokaiseen ötökkään. Luonto nimittäin usein korjaa itse itseään. Jos puutarhaan tulee kirvoja, monesti perässä tulee hyvin pian leppäkerttuja.

Ylemmässä kuvassa on nuoria leppäkerttuja - kovia petoja! Nuoruusvaiheita ei vaan aina osata tunnistaa leppäkertuiksi ja ne voivat säikäyttää pahan kerran. Älä kuitenkaan säikähdä näitä, nämä ovat ystäviä. Yksi leppäkertun toukka voi syödä 5-7 kirvaa päivässä!

5. Älä silppua siilejä

Siili rakentaa pesänsä mielellään puutarhan pensaiden alle. Kuva: Unsplash

Robottiruohonleikkurit ovat yleistyneet puutarhoissa ja ne tekevätkin nurmikon hoitamisesta helppoa, kun ruohonleikkuria ei tarvitse hiestä märkänä lykkiä pitkin pihaa. Robotti hoitaa homman siististi, helteistä valittamatta ja hommaan väsymättä.

Robottileikkureissa vaan on yksi aika iso ongelma, joka tosin on helposti vältettävissä. Ne eivät osaa väistää eteen sattunutta hitaasti lyllertävää siiliä, vaan ajavat sen yli.

Siili on harmiton elävä fossiili, joka saattaa olla jopa avuksesi puutarhassa pistellessään poskeen toukkia ja muita otuksia, jotka himoitsevat puutarhasi antimia. Siili sen sijaan ei piittaa mansikoistasi tai tomaateistasi, sillä se on lihansyöjä siinä missä kissakin.

Siilejä vammautuu kaiken aikaa enemmän, kun ne jäävät robottileikkureiden alle. Hitaasti liikkuva ja huononäköinen piikkiselkä ei osaa väistää itsestään liikkuvaa konetta, vaan sen puolustuskeino vaaratilanteessa on käpertyä kerälle ja jäädä paikoilleen. Varsinkin pienikokoiset siilin poikaset ovat suuressa vaarassa joutua robottileikkureiden silpomiksi.

En sano että robottiruohonleikkureita ei pitäisi käyttää lainkaan. Ne ovat hyvä apu nurmikon hoidossa ja niiden kohtaamiset siilien kanssa ovat usein täysin vältettävissä. Siili on hämäräaktiivinen eläin, joka lymyää pensaiden alla varjossa päivät ja tulee esiin iltahämärissä. Kun asetat leikkurisi työskentelemään päivän kirkkaimpana ja kuumimpana aikana, ei ole pelkoa, että siili kuljeskelisi pihassa samaan aikaan.

Huomioi siilit myös esimerkiksi trimmeriä käyttäessäsi. Siileillä on tapana pesiä esimerkiksi marjapensaiden alla. Pensaiden alusia ei tarvitse trimmata täydellisiksi. Varjoisat pensaikot tarjoavat suojaa myös muille puutarhassa kulkeville eläimille.

Jos kuitenkin trimmaat pensaiden alusia (itse jätän kotipihan pensaat trimmaamatta, mutta asiakaspihoissa trimmaan, jos asiakas niin haluaa) niin voit tarkistaa ennen sitä, asuuko pensaan alla ketään. Kurkkaa pensaan alle tai kokeile vaikka haravalla ennen trimmaamista, että siellä ei ole ketään, joka jää alle, kun trimmeri käynnistyy.

Jos pihassasi on siilejä, voit jättää niille vesiastian helteisinä aikoina. Älä tarjoa siilille maitoa tai maitotuotteita, sillä sen vatsa menee niistä sekaisin. Vesiastia hyödyttää myös muita pihan eläimiä. Jos haluat panostaa, niin kanojen vesiautomaatti toimii monille pihassa liikkuville eläimille erinomaisesti ja vesi pysyy siinä puhtaana.

6. Ota rennosti

Puutarhan ei tarvitse olla täydellinen, vaan se on elävä prosessi ja matka, jota kuljet. Älä siis stressaa siitä, onko se täydellinen juuri nyt, vaan nauti matkasta! Opettele tuntemaan kasvit, joita siellä kasvaa ja tue niiden kasvua luonnollisin menetelmin.

Kun kompostoit puutarha- ja keittiöjätettä, saat puoli-ilmaiseksi hyvää ja erittäin ravinteikasta kompostimultaa, josta saat kasvuvoimaa puutarhaasi. Jos juot kahvia, voit nakata käytetyt porot pensaiden alle. Tämä on kätevä keino lannoittaa varsinkin happaman maan kasveja kuten alppiruusuja, hortensioita ja havuja, mutta kahvi sopii hyvin myös ruusuille, aronioille ja muille aitakasveille.

Jos löydät pihastasi haitallisia vieraslajeja, poista ne ajoissa ennen kuin homma riistäytyy käsistä. Jos et ole varma, mitä puutarhassasi kasvaa, voit aina pyytää apua meiltä ammattilaisilta niin tunnistukseen kuin tehokkaaseen ja toimivaan hävitykseenkin.

Omassa työssäni haluan työskennellä sen eteen, että puutarha ei ole luonnosta erillinen saari, vaan yhteydessä ympäröiviin ekosysteemeihin ja paikalliseen eliöstöön. Siksi loin asiakkaideni tarpeiden pohjalta Puutarhakartoituksen, jossa pääset tutustumaan ammattilaisen ohjauksessa omaan puutarhaasi (olipa se sisällä tai ulkona) ja opit kehittämään sitä ympäristöä tukevin keinoin.